Resolution-luokka
| Resolution | |
|---|---|
HMS Resolutionin pienoismalli |
|
|
|
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 7500 t (pinnalla) 8500 t (sukelluksissa) |
| Pituus | 129,5 m |
| Leveys | 10,1 m |
| syväys | 9,1 m |
| Koneteho | 15000 shp |
| Nopeus | 28 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 13 upseeria ja 130 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Meritorjunta | 16 Polaris A3 UGM-27C SLBM 6 21" torpedoputkea |
Resolution-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ballististen ohjussukellusveneiden luokka, johon piti kuulua viisi venettä. Aluksista valmistui lopulta neljä, jotka olivat käytössä 1960–1990-luvuilla. Kukin niistä oli aseistettu kuudellatoista UGM-27 Polaris -ohjuksella.
Sisällysluettelo |
Taustaa[muokkaa]
Britannian Polaris-projekti alkoi, kun sekä maalta laukaistava Blue Streak -ohjus että V-pommittajien Skybolt epäonnistuivat. Yhdysvallat vastusti NATO-maiden omia ydinohjussuunnitelmia, koska se halusi aseiden olevan mahdollisimman uudenaikaisia ja turvallisia. Pääministeri Harold Macmillan ja presidentti Kennedy sopivat kuitenkin Nassaun kokouksessa 1962, että Yhdysvallat toimittaisi Britannialle Polaris-ohjuksia sukellusvenekäyttöä varten. Britannia suunnittelisi ja rakentaisi sukellusveneet ja ydinkärjet itse. Yhdysvallat tarjosi ohjusta myöhemmin myös Ranskalle, joka halusi kuitenkin kehittää omat ohjuksensa. Polaris-sopimus Britannian ja Yhdysvaltain välillä solmittiin 6. huhtikuuta 1963.
Voimanlähde[muokkaa]
Yksi Rolls-Roycen ydinreaktori ja English Electricin höyryturbiinit antoivat veneelle 25 solmun nopeuden. Varavoimanlähteenä oli dieselgeneraattori.
Aseistus[muokkaa]
Resolution-luokka oli muunnelma Valiant-luokan sukellusveneestä, jota suurennettiin ohjusten mahduttamiseksi. Alusten keula ja perä rakennettiin erikseen ja väliin sijoitettiin Yhdysvalloissa suunniteltu ohjusosasto. Veneen pääaseistuksena olleet kuusitoista Polaris A3 -ohjusta olivat sijoitettuna kahteen riviin. Ohjuksen kantomatka oli 2500 meripeninkulmaa. Taktisena aseistuksena oli kuusi 21" torpedoputkea, jotka ampuivat Tigerfish-torpedoja.
Alus[muokkaa]
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| HMS Resolution | Vickers-Armstrong, Barrow-in-Furness | 26.2.1964 | 15.9.1966 | 2.10.1967 | 22. lokakuuta 1994 |
| HMS Repulse | Vickers-Armstrong | 12.3.1965 | 4.11.1967 | 28.9.1968 | 28. elokuuta 1996 |
| HMS Renown | Cammell Laird, Birkenhead | 25.6.1964 | 25.2.1967 | 15.11.1968 | 25. helmikuuta 1996 |
| HMS Revenge | Cammell Laird | 19.5.1965 | 15.3.1968 | 4.12.1969 | 28. toukokuuta 1995 |
| HMS Ramillies | tilaus peruutettu |
HMS Resolutionin rakennus aloitettiin helmikuussa 1964 ja se laskettiin vesille syyskuussa 1966. Alus otettiin palvelukseen 1967 ja pitkällisten kokeiden jälkeen se koelaukaisi ohjuksen Yhdysvaltain ilmavoimien koealueelle Cape Kennedyn ulkopuolelta 15. helmikuuta 1968 kello 11:15. Vene aloitti ensimmäisen partiomatkansa 15. kesäkuuta 1968, mitä seurasi 28 vuotta yhtenäistä Resolution-luokan veneiden partiointia. Kaikki alukset sijoitettiin 10. sukellusvenelaivueeseen Faslanen tukikohdassa Skotlannissa. Pisimmän yhtämittaisen 108 päivää kestäneen partiomatkan teki HMS Resolution vuonna 1991.
Vuonna 1980 hallitus ilmoitti aikeista korvata Polaris-ohjukset yhdysvaltalaisella Trident-ohjuksella. Tällä välin Polaris-ohjusten ydinkärjet korvattiin uudella Chevaline-mallilla. HMS Repulse ja HMS Renown peruskorjattiin 1982, HMS Resolution 1984 ja HMS Revenge 1988. Ensimmäinen Trident-vene, Vanguard-luokan HMS Vanguard valmistui 1992, jonka jälkeen HMS Revenge poistettiin käytöstä toukokuussa ja HMS Resolution lokakuussa. HMS Renown palveli 1995 asti ja HMS Repulse poistettiin käytöstä 28. elokuuta 1996. Tämän jälkeen alukset on sijoitettu Rosythin telakalle ja niistä on poistettu reaktorit.
Lähteet[muokkaa]
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
- http://www.btinternet.com/~warship/Postwar/Submarines/polaris.htm
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Gardiner, Robert s. 531