Raketti-ilmiö

Raketti-ilmiö on kantoraketin tai luotainraketin laukaisun aiheuttama valoilmiö, joka saattaa näkyä kirkaalla ilmalla laajalla alueella. Raketti-ilmiö on monimuotoinen, mutta yleensä helposti tunnistettava. Monesti raketti-ilmiö kuvataan pallon, meduusan tai joskus spiraalin muotoiseksi. Vanat hajoavat ajan mukana epämääräisiksi mutkitteleviksi nauhoiksi. Luotainraketin laukaisu on monesti valopallo tai pilvimäinen valo. Raketti-ilmiöt ovat monesti aiheuttaneet ufoilmoituksia.

Joulukuussa 2009 (9.12.2009) näkyi Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa valtava spiraalimainen valoilmiö, joka oli Bulava-ohjuksen epäonnistunut laukaisu.

Ilmiön ulkonäkö

Kantoraketin laukaisu voi olla hyvin monimuotoinen ilmiö. Se muistuttaa usein valopalloa, jolla on perässään viuhkamainen pyrstö. Joidenkin laukaisujen yhteydessä nähdään spiraalimaisia muotoja, jotka viittaavat epäonnistuneeseen laukaisuun. Valopallon kärjessä oleva kirkas kohde jättää vanoja taivaalle.

Usein kantoraketin laukaisussa näkyy kolme utumaista vanaa, joista keskimmäinen ja erityisesti sen kärki on kirkkain. Monesti rakettilaukaisuja kuvataan meduusan muotoisiksi. Vanat tekevät taivaalla kaaren lopulta horisontista horisonttiin ja jäävät muutamia minuutteja näkyneen kirkaan valoilmiön jälkeen pariksi tunniksi taivaalle.

Monesti nähdään myös uuden rakettivaiheen syttymisestä johtuva kirkas välähdys, joka levittää sumumaisen valon ympäristöön. Ilmiö kestää tyypillisesti viisi minuuttia. Vanat hajoavat ajan kuluessa epämääräisiksi mutkitteleviksi pilvimäisiksi suikaleiksi.

Suomessa näkyvät laukaisut

Suomen lähialueilla on useita rakettikeskuksia. Niistä tunnetuin lienee itäkoillisen suunnalla, Arkangelin eteläpuolella sijaitseva Plesetskin avaruuskeskus, josta on tehty menneinä vuosina useita satelliittilaukaisuja. Vienanmereltä ja Barentsin mereltä tehdään toisinaan ohjuskokeita sukellusveneistä, jotka toisinaan aiheuttavat mitä kummallisimpia valoilmiöitä yötaivaallemme. Myös Ruotsin Kiirunan ja Norjan Andöyen luotainraketit ovat aiheuttaneet valoilmiöitä. Raketit ammutaan 100 km:n korkeuteen ja ne putoavat Pohjoiseen Jäämereen.

Plesetskin avaruuskeskus

Plesetskin kosmodromi sijaitsee 450 kilometriä Suomen rajalta itään ja 100 kilometriä Arkangelista etelään. Tätä vuonna 1966 perustettua avaruuskeskusta pidettiin pitkään länsimedialle salaisena. Siitä kehittyi nopeasti maailman vilkkain avaruuskeskus, joka toimi Neuvostoliiton sotilaallisten satelliittilaukaisujen keskuksena. Vuosikymmenten kuluessa sieltä on tehty lähes puolet maailman satelliittilaukaisuista. Laukaisuja tehtiin mm. 1970- ja 1980-luvulla vilkkaimmillaan enemmän kuin yksi viikossa.

Plesetskin kantoraketit laukaistaan pääosin pohjoiseen, koilliseen ja itään. Laukaisu saatetaan nähdä valoilmiönä Suomen horisontissa, kun raketti on noussut riittävän korkealle maanpinnasta. Kun laukaisu tehdään muulle kuin polaariradalle, raketin suuttimista purkautuvat palamiskaasujen lieskat osoittavat Suomeen päin. Raketti ilmestyy näkyviin parisen minuuttia laukaisutornista irtoamisen jälkeen. Suomesta katsoen raketti näyttää kohoavan, pysyttelevän pari minuuttia lähes paikoillaan ja laskeutuvan himmenevänä valopisteenä kohti taivaanrantaa. Valoilmiö näkyy kaikkiaan viisi minuuttia. Lopulta raketti asettuu 200 km:n korkeuteen. Rakettivaiheiden irrotessa ja uusien syttyessä sammuu, kirkastuu ja hiipuu. Valokaaret, joita kohde piirtää taivaalle, saattavat näkyä taivaallamme parin tunnin ajan.

Plesetskistä ammutaan muutaman kymmenen kilometrin korkeuteen tiettävästi myös luotainraketteja, jotka näkyvät lähes yhtä kirkkaina valopalloina kuin suuret kantoraketit.

Pohjoiset merialueet

Venäjän pohjoinen laivasto tekee toisinaan kokeita pohjoisilla merialueilla, kuten Barentsin merellä ja Vienanmerellä. Näissä ohjukset laukaistaan sukellusveneistä. Laukaisujen läheinen sijainti mahdollistaa ohjuskokeiden aiheuttamien valoilmiöiden näkymisen myös Suomen taivaalla. Nämä aiheuttavat taivaalle toisinaan spiraalimaisia valoja tai hyvin värikkäitä pakokaasuvanoista muodostuvia pilvimäisiä muotoja matalalla koillishorisonttiin.

Kiiruna ja Andöya

Pohjois-Ruotsin Kiirunassa sijaitsee Euroopan avaruusjärjestön avaruuskeskus, josta tehdään luotausrakettien laukaisuja. Näissä raketti nousee yleensä lähes 300 km:n korkeuteen ja palaa takaisin Maahan. Vastaavia kokeita tehdään myös Pohjois-Norjan Andöyassa sekä Huippu-vuorien Ny-Ålesundissa. Silloin tällöin näiden pohjoisten avaruuskeskusten laukaisut aiheuttavat valoilmiöitä Suomenkin taivaalle jos sää ja laukaisun ajankohta on otollinen. Rakettien laukaisut näkyvät utumaisina nousevina valoina, joilla on perässään sumumainen pyrstö. Kiirunassa tehtiin 1960- ja 1970-luvuilla muutamia barium-kokeita, jotka näkyivät taivaallamme turkoosinhohtavina pilvinä.

Bariumpilvi valoilmiönä

Bariumpilvikokeiden tarkoitus on tutkia ylemmän ilmakehän ilmavirtauksia ja sähkövarauksia. Pilvi luodaan laukaisemalla lataus noin sadan kilometrin korkeudella. Valtava kuumuus kaasunnuttaa barium-metallin. Bariumpilvi on monesti pitkulainen, sinertävä pilvi, joka näkyy taivaalla pari tuntia ja muuttaa melko nopeasti muotoaan laajetessaan ajan myötä.

Pilvi näyttää aina alussa pieneltä pallolta. Yli sadan kilometrin korkeudessa se laajenee melko pallomaisesti, tasaisesti, mutta alempana ilmakehässä venyy pitkulaiseksi ja epämääräisen muotoiseksi, ja voi joskus muistuttaa lautastakin. Pilvi voi myös näyttää pallojen ja soikioitten ryhmältä, tai laajempaan himmeämpään pilveen liittyvältä soikiolta tai sikarilta. Pilven liikettä mittaamalla voidaan tutkia ilmakehän yläosien sähkökenttiä.

Kantoraketin laukaisu valoilmiönä

Kantoraketin, esimerkiksi satelliittia kuljettavan, laukaisu nähdään laajalla alueella huikaisevan kirkkaana valona, jos on pilvetöntä ja yö. Se näyttää viuhkamaiselta tai kartiolta ja muuttaa muotoaan. Valoilmiö nousee ensin korkealle, ja laskee sitten esimerkiksi metsän taakse. Yleensä kolmiomaisen viuhkan kärjessä on soikio pallo, joka monesti näyttää kasvavan ja joskus pyörivän. Valoa saattaa ympäröidä myös spiraali, jossa on samankeskisiä kehiä. Viuhka voi sulkeutua toiselta puolelta, ja kohde näyttää amerikkalaiselta jalkapallolta. Kohteesta voi näyttää lähtevän kirkkaita ohuita valonsäteitä. Lopussa näkyy siksakmainen, mutkitteleva valo, kun vana muuttaa muotoaan tuulessa. Värinä on havaittu mm vihreää, kaltaista, punaista ja valkoista.

Jos rakettilaukaisu havaitaan esimerkiksi liikkuvasta autosta tai lentokoneesta, se näyttää seuraavan havaitsijaa. Rakettilaukaisun kirkkaus ylittää kirkkaudeltaan kapean kuunsirpin ja luo selviä varjoja. Rakettilaukaisussa on muun muassa vihreää valoa. Havaitsija luulee kohteen olevan usein huomattavasti lähempänä kuin mitä se todellisuudessa on, koska kohteelle ei ole vertailukohtia. 6 metrin läpimittainen pallomainen kohde voi näyttää olevan noin 50 metrin päässä. Kohde on monesti kirkas valo, jolla on kolme pyrstöä, ja joka häipyilee välillä. Katsojasta saattaa valo näyttää tulevan kovaa vauhtia kohti. Valo saattaa näyttää pysähtyvän ja räjähtävän, kun uusi rakettivaihe syttyy. Raketin pakokaasu jää leijumaan pilvenä tunneiksi laukaisun jälkeen. Ohjuskoe tuottaa rakettilaukaisua muistuttavan, mutta pienemmän valoilmiön.

Esimerkkejä rakettien aiheuttamista valoilmiöistä

Suomessa on nähty satakunta erilaista rakettien aiheuttamaa valoilmiötä 1960-luvulta lähtien. Eräs tunnetuimmista raketti-ilmiöistä lienee syyskuun 20. päivänä vuonna 1977 näkynyt valoilmiö. Tämä aamuyön tunneille ajoittunut ilmiö tunnetaan myös nimellä Petroskoin maneetti. Se näytti alussa tähtimäiseltä, valaisi Petroskoin kirkkaasti ja muuttui maneetista puoliympyrän muotoiseksi. Kohde meni äkisti pilveen, johon ilmestyi puoliympyrän muotoinen valoisa aukko. Keskeltä se oli punainen ja reunoilta valkoinen. Maneetin aiheutti Kosmos 955-satelliitin laukaisu Plesetskin avaruuskeskuksesta.

Laajaa kohua aiheutti myös valoilmiö, joka nähtiin Neuvostoliitossa ja Suomessa syyskuun 7. päivänä vuonna 1984. Tämä raketin laukaisuun liittynyt valoilmiö nähtiin aamuyöllä. Laukaisu havaittiin muun muassa kahdesta neuvostoliittolaisesta Tupolev 134A-matkustajakoneesta, jotka lensivät suunnilleen samaa reittiä, mutta vastakkaisiin suuntiin. Ensimmäinen Tu 134A-kone lensi etelästä Tbilisistä Rostovin kautta Tallinnaan. Kohde ilmestyi sen näköpiiriin kello 4.10 koneen ollessa Minskin lähistöllä. Alussa kohde näytti kirkkaalta keltaiselta soikiomaiselta tähdeltä, josta ohut valonsäde laskeutui kohti maata. Pian valonsäde laajeni kartioksi. Kärjessä olevan häikäisevän valopisteen ympärillä oli samankeskisiä kehiä. Jokin vihreä valo putosi alas, nousi ylös ja siirtyi oikealta vasemmalle. Pian se lensi koneen rinnalla. Vihreän pilven yllä välkkyi valoja ja taivaalle ilmestyi hehkuva "siksak"-kuvio. Sitten kohde muuttui soikiosta neliömäiseksi, ja pilvi alkoi muistuttaa siivetöntä lentokonetta. Tämän "aavekoneen" väitettiin seuranneen konetta. Vastakkaiseen suuntaan lentävä Tupolev 134A-lentäjä näki aavekoneen vasta oltuaan lähellä toista konetta.

Ufon sanottiin aiheuttaneen etelään lentäneen koneen lentoperämiehelle kroonisia sydänoireita, jotka todettiin jälkikäteen. Lentoemännällä kerrottiin olleen säteilyoireita. Toiseen lentokoneeseen sanottiin osuneen lämpöaallon. Väitettiin myös, että vaikka rakettilaukaisu nähtiin, paikalla oli myös ufo.

Tämä valoilmiö nähtiin Suomessa kaikkiaan 15 paikkakunnalla. Taivaalla nähtiin ensin kirkas valo. Jonkin ajan kuluttua valo välähti ja sen ympärille syntyi punaisen, vihreän, keltaisen ja purppuran värinen hehku. Havaintojen suunta oli Helsingistä katsoen itä-koillinen ja ilmeisesti pohjoisempana itä. Havainnot tehtiin yöllä kello 3 ja klo 5 välillä.

Raketti-ilmiöön näyttää liittyneen myös huhtikuun 5. päivänä vuonna 1979 nähty valoilmiö. Varusmiehet näkivät valoilmiön itätaivaalla Misin kylässä Kemijärven liepeillä kello 23.15. Se muistutti aluksi kuin sinertävää sikaria. Sen arveltiin olevan kilometrin päässä ja 300 metrin korkeudessa. Valoilmiön pituus oli havaitsijoiden mukaan 50 metriä, ja sitä ympäröi ohut pilviverho. Isosta valosta erosi noin 10 metrin läpimittainen kirkas kiekkomainen esine, josta tupsahti muutamia kymmeniä metrejä alempana punertava savupilvi. Se peitti koko pienen valon. Hetken kuluttua valo tuli savupilvestä pian ulos ja jatkoi hyvin mutkittelevaa lentoa, josta jäi tulipunainen juova. Valo hävisi muutaman minuutin kuluttua kaakkoon, ja suuri sikari jäi samalle paikalle taivaalle. Tapahtuma oli äänetön. Taivaalle jäi hohtamaan punertava vana vielä parin tunnin ajaksi varsinaisen valoilmiön kadottua.

Lähteet

• Tapani Kuningas: Ufojen jäljillä : Uusimmat ufo-havainnot Suomesta ja muualta. Kirjayhtymä, 1971.
• Juhani Kyröläinen, Pekka Teerikorpi: Ufojen arvoitus. Ursan julkaisuja 14. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1980. ISBN 951-9269-11-8.
• Heikki Oja: Tulipalloja taivaalla. Ursa, 1978. ISBN 951-9269-05-3..
• Raketti-ilmiöhavainnot Suomessa^{[vanhentunut linkki]}, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.

Aiheesta muualla

• SpaceX:n raketin aiheuttama valo­ilmiö hämmensi Kalifornian taivaalla – some täyttyi hetkessä alieneista ja salaliitto­teorioista
• Raketti-ilmiöopas (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tutkija selittää: Näin syntyi Siperian taivaan valaissut pyöreä valoilmiö