Rajakankaan kirkko
| Rajakankaan kirkko | |
|---|---|
 Rajakankaan jätinkirkko valokuvattu kesäpäivänseisauksen aikaan 2011. |
|
| Sijainti | |
  Rajakankaan kirkko |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Oulu (Haukipudas) |
| Historia | |
| Tyyppi | Jätinkirkko |
| Ajanjakso | kivikausi, pronssikausi |
| Merkitys | Maiseman muisti 2001 |
| Korkeus | 55 ref name=mv/> m |
| Pinta-ala | 830 (32×26)[1] m² |
_-Rajakangas.png)
Rajakankaan kirkko, myös Rajakankaan jätinkirkko on Pohjois-Pohjanmaalla Oulun Haukiputaalla sijaitseva iso jätinkirkko, jota ei ole vielä tutkittu.[2][1][3]
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jätinkirkko sijaitsee Haukiputaan kirkosta 18 kilometriä pohjoiskoilliseen ja Onkamonjärvestä noin 5 kilometriä itään. Siellä se sijaitsee Rajakankaan moreenikumpareen koillisreunalla olevalla harjanteella. Mäen alla kulkee seututieltä 849 poikkeava Onkamolle johtava tie, jonka varrella ja jätinkirkon alla sijaitsee vedenottamo. Iijoki kääntyy Jakkukylän itäpuolella länteen 7 kilometriä pohjoiseen jätinkirkosta.[2][1]
Jätinkirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kohde muodostuu itse jätinkirkosta, jota kutsutaan Kirkoksi, ja siihen liittyvästä röykkiöstä, jota kutsutaan sopivasti Sakastiksi. Lähialueella on havaittu näiden lisäksi muita asumiseseen viittaavia jäännöksiä.[4] Jätinkirkko on maastossa erottuva kivivalli, joka rajaa nelikulmaisen alueen. Vallien ulkoreunat ovat mitoiltaan noin 32×26 metriä, joten jätinkirkon laskennallinen pinta-ala on 830 neliömetriä. Rajakankaan kivirakennelma on luokiteltu suuriin jätinkirkkoihin. Sen kivivalli muodostuu alle puolimetrisistä kivistä ja vallien leveys on 1,5–3 metriä ja korkeus 50–60 senttimetriä. Pisin symmetria-akseli suuntautuu kohti koillista eli 57° pohjoissuunnasta myötäpäivään.[1][5][6]
Tutkija Jari Olkkonen laati jätinkirkoista korkeusmalleja lidar-keilauksen avulla, ja niitä on julkaistu varjostettujen korkeuskuvien muodossa. Rajakankaan jätinkirkon korkokuvista erottuu toinenkin ympärysvalli, joka sijaitsee useita metrejä ulkovallin sisäpuolella. Korkokuvasta ei käy ilmi, onko se yhtä yhtenäinen kuin ulkovalli. Vallissa erottuu matalia kohtia, joita kutsutaan porteiksi. Jätinkirkon länsinurkassa on yksi portti, ja sen koillisvallin sivulla lähellä vastakkaista nurkkaa on toinen portti. Jätinkirkon kivivallien suunnat ja porttiaukkojen suunnat keskipisteestä katsoen nähden mitattiin jätinkirkkojen paleoastronomisen tutkimuksen yhteydessä. Koillisportti suuntautui 63° ja lounaisportti 272° pohjoisesta lukien myötäpäivään.[5][6]
Tutkija Marianna Ridderstad on havainnut, että kevätpäiväntasauksena aurinko laskee jätinkirkon länsiportin kohdalla.[7]
Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joillakin jätinkirkoilla on havaittu lähiympäristössä sijaitsevia asumispainanteita ja röykkiöitä. Nykyään jätinkirkkojen tarkastuskäynneillä etsitään merkkejä asutuksesta ja muista rakenteista. Jätinkirkon itä- ja luoteispuolella sijaitsee asuinpaikka, Rajakangas 2, joka on tullut selvästi esiin hakkuu- ja metsänäestystyön jälkeen. Paikalta on löydetty kvartsi-iskoksia, palanutta luuta ja tulenpidon jälkiä. Löytöalue on kooltaan noin 100×100 metriä. Asuinpaikkaan voidaan lukea edellä mainittu halkaisijaltaan 4 metriä leveä kiviröykkiökin ja kauempana sijaitseva tätä suurempi kiviröykkiö. Marianna Ridderstad luetteli Rajakankaan yhteyteen myös kaksi pystykiveä, joista toisella oli antropomorfisia piirteitä tai toinen oli kolmion muotoinen.[4][8][5]
Jätinkirkko kuuluu laajaan asuinpaikkavyöhykkeeseen, jossa on elänyt Pöljän keramiikkaa käyttänyt väestö.[9]
Tutkimuksia ja historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paula Purhonen on käynyt tarkastamassa kohteen vuosina 1977 ja 1979. Markku Mäkivuoti kävi paikalla Haukiputaan inventoinnin yhteydessä vuonna 1993. Alueella ei ole suoritettu kaivauksia. Jätinkirkko on merkitty maastoon kuparisella muinaisjäännöstaululla. Se kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin muinaisjäännöskohteisiin (Maiseman muisti 2001).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora 52. Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-7169-6. Teoksen verkkoversio (pdf).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Muinaisjäännösrekisteri: Rajakangas Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 28.11.2012. Museovirasto. Viitattu 13.11.2016.
- ↑ a b Rajakangas, Oulu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.10.2019.
- ↑ Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.105–106 (Kuva 31)
- ↑ a b Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.124
- ↑ a b c Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s.135–150, 2015
- ↑ a b Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.225 (varjokorkeuskuva)
- ↑ Ridderstad, Marianna: Pohjanmaan jätinkirkot ovat muinaisia aurinko-observatorioita. Tähdet ja avaruus, 4/2009.
- ↑ Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, liite 15 (taulukko)
- ↑ Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.219–220
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luukkonen, Ismo: Jätinkirkko ja kiviröykkiö, 2007
- Okkonen, Jari: Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset (Arkistoitu – Internet Archive), Arkeologia NYT! 2-3/2008, s.5–7