Rahkahopeatäplä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rahkahopeatäplä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Silmälläpidettävä" [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Kaposiivet ja hopeatäplät Heliconiinae'
Suku: Boloria
Laji: frigga
Kaksiosainen nimi

Boloria frigga
(Thunberg, 1791)[2]

Synonyymit
  • Clossiana frigga[2]
Katso myös

  Rahkahopeatäplä Commonsissa

Rahkahopeatäplä (Boloria frigga) on Suomessa hyvin harvinainen luonnontilaisilla soilla esiintyvä perhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahkahopeatäplän siipien kärkiväli on koiraalla keskimäärin noin 40 mm ja naaraalla 42 mm. Laji on tyypillisen pienen hopeatäplän näköinen, mutta lähilajeista sen erottaa muun muassa ulospäin kaartuvasta etusiipien ulkoreunasta ja takasiipien alapintojen ulkoreunojen ruskeista kaarikuvioista, jotka muistuttavat muodoltaan lähes suoria poikkiviivoja. Lisäksi esimerkiksi lajin alasiipien keskisaran tyvi on väriltään tumman punaisen ruskea.[2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahkahopeatäplä on holarktinen laji. Sitä tavataan Fennoskandian lisäksi Baltian pohjoisosissa sekä idässä Aasian pohjoisosien kautta Amurille. Suomessa laji on harvinainen ja kohtalaisen yleinen ainoastaan Lapissa, Etelä- ja Keski-Suomessa laji on taantunut.[2]

Aikuisten yksilöiden parasta lentoaikaa on alkukesä. Laji lentää kesäkuun alusta kesä-heinäkuun vaihteeseen asti. Lapissa lentoaika alkaa vasta kesäkuun lopulla ja jatkuu heinäkuun puoliväliin.[2]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahkahopeatäplä on suolaji. Suomen eteläisissä osissa lajia tavataan pääasiassa rämeillä, mutta pohjoisessa lajille kelpaavat kaikentyyppisten soiden lisäksi koivuvyöhykkeen kosteat tunturien rinteet. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.[2]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin toukat syövät yksinomaan muuraimia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Rahkahopeatäplä – Boloria frigga Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. a b c d e f g Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio & Pekka Ojalainen: Päiväperhosopas, s. 86. Rauma: Kirjayhtymä, 1992. ISBN 951-26-3713-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]