Röyhelöpyy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Röyhelöpyy
Bonasa-umbellus-001edit1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kanalinnut Galliformes
Heimo: Aitokanat Phasianidae
Alaheimo: Metsäkanat Tetraoninae[2]
Suku: Bonasa
Stephens, 1819[2]
Laji: umbellus
Kaksiosainen nimi
Bonasa umbellus
(Linnaeus, 1766)[1]
Alalajit[2]
  • B. u. affinis
  • B. u. brunnescens
  • B. u. castanea
  • B. u. incana
  • B. u. labradorensis
  • B. u. mediana
  • B. u. monticola
  • B. u. obscura
  • B. u. phaios
  • B. u. sabini
  • B. u. togata
  • B. u. umbelloides
  • B. u. umbellus
  • B. u. yukonensis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Röyhelöpyy Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Röyhelöpyy Commonsissa

Röyhelöpyy (Bonasa umbellus) on Pohjois-Amerikassa elävä pienikokoinen kanalintu ja aitokanojen heimoon kuuluvan Bonasa-sukunsa ainoa laji.[3][4][5] Se on yksi laajimmalle levinneistä ja pienimmistä pohjoisamerikkalaisista metsäkanalinnuista – kooltaan tuskin kyyhkystä suurempi.[3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Agassiz Fuertesin maalaus röyhelöpyystä.

Röyhelöpyy on keskimäärin 45 senttimetriä pitkä ja 500–700 grammaa painava metsäkanalintu.[3][6] Koiras on yleensä naarasta hieman suurempi, tosin täysikasvuiset naaraat voivat olla kookkaampia kuin nuoret koiraat.[3] Koiraalla ja naaraalla on hyvin samannäköinen ruskeansävyinen höyhenpuku: se on selkäpuolelta pilkullinen ja harmaan tai punaruskean värinen ja vatsapuolelta tummajuovainen ja kellertävä.[3][6] Punaruskea höyhenpuku on vallitseva leudossa ilmanalassa, kun taas kylmässä ilmanalassa harmaa väritys on yleisempi.[3]

Nimensä laji on saanut röyhelökauluksesta, joka muodostuu pitkistä, kiiltävänmustista tai kuparinpunaisista sulista ja voi olla hyvin näyttävä varsinkin koiraalla. Koiras voi näyttää jopa kaksi kertaa todellista suuremmalta, kun se pörhistää röyhelökaulustaan ja levittää pyrstöään esittäessään soidinta tai puolustaessaan reviiriään.[3] Pyrstössä on 18 leveää sulkaa ja se on levitettynä kolmion muotoinen.[6] Pyrstön ulkoreunaa koristaa kauluksen värinen vyö, mutta muilta osin sen väritys vaihtelee maantieteellisesti suuresti – siitä tunnetaan lähes 60 erilaista muunnosta.[3]

Parhaiten eri sukupuolet erottaa toisistaan juuri pyrstön perusteella, jonka pituus on koiraalla vähintään 15 senttimetriä ja naaraalla tavallisesti alle 14 senttimetriä. Lisäksi koiraalla on takamuksessaan kaksi tai kolme täplää, jotka yleensä puuttuvat naaraalta kokonaan.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röyhelöpyy rakentaa pesänsä maahan.

Röyhelöpyy elää Pohjois-Amerikassa alueilla, jossa on pysyvä lumipeite marraskuun lopusta pitkälle kevääseen. Sitä tavataan Kanadan kaikissa provinsseissa ja Yhdysvalloissakin 38 osavaltiossa. Pohjois-Amerikan itärannikolla levinneisyysalue ulottuu etelässä Pohjois-Georgiaan ja Koillis-Alabamaan ja pohjoisessa puurajalle asti Labradorissa. Länsirannikolla levinneisyysalue ulottuu etelässä Kaskadien länsirinteille ja Luoteis-Kalifornian rannikkovuorille ja pohjoisessa Yukonjoelle Alaskassa. Kalliovuorilla sitä tavataan Wyomingissa ja Utahissa. Suurten järvien eteläpuolella sitä esiintyy vain yksittäisinä populaatioina.[3] Sitä on myös istutettu Newfoundlandiin ja Nevadaan.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkiaan pörhistelevä koiras.

Röyhelöpyy viihtyy kylmässä ilmastossa ja metsäisessa, vaikeakulkuisessa maastossa. Sitä tavataan etenkin hämärissä ja hiljaisissa metsissä, sankoissa tiheiköissä ja suojaisilla suoalueilla. Se karttaa aukeita paikkoja.[6]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumettomina vuodenaikoina röyhelöpyy syö pääasiassa hedelmiä ja vihreitä lehtiä, mutta jonkin verran myös hyönteisiä. Joskus se pyydystää sammakoita, pyrstösammakoita ja käärmeitäkin. Talviravinto koostuu puiden norkoista ja talvisilmuista, joita se noukkii haavoista, koivuista, tuomista, kirsikoista, amerikanvalkopyökeistä ja sarvipähkinöistä.[3] Poikaset syövät lähes yksinomaan hyönteisiä, kunnes ne saavuttavat täysikasvuisuuden.[6]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röyhelöpyystä tulee sukukypsä noin 120 vuorokauden ikäisenä. Naaras rakentaa pesänsä maahan ja munii yhden munan päivässä, kunnes niitä on keskimäärin 11 kappaletta. Se hautoo munia 23–26 vuorokautta poikasten kuoriutumiseen asti. Emo huolehtii poikasista, kunnes ne osaavat yöpyä puun oksalla. Lentämään poikaset oppivat 8–10 viikon kuluttua syntymästään.[6]

Röyhelöpyyt elävät yleensä yksinään, mutta kerääntyvät yhteen paritteluaikana. Koiras päästää rummuttavaa ääntä, joka toimii kutsuhuutona naaraille ja haasteena kaksintaisteluun toisille koiraille. Paritteluajan päättyessä se ilmaisee myös koiraan elinvoimaisuutta.[6]

Suojelu ja uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka röyhelöpyytä metsästetään paljon virkistysmielessä, sen kanta ei ole toistaiseksi vaarantunut. Laajat metsien hakkuut uhkaavat kuitenkin lajin olemassaoloa paikallisesti.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Bonasa umbellus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)
  2. a b c Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Bonasa umbellus (TSN 175790) Viitattu 5.10.2011. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k Grouse Facts Ruffed Grouse Society. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  4. ”Kanalinnut”, ZOO Suuri eläinkirja 3, s. 285. Suom. Timo Alanko & Tuulikki Lahti & Kalevi K. Malmström. Porvoo: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08248-1.
  5. Maailman lintujen suomenkieliset nimet (2. uudistettu painos) Birdlife.fi. 2006. BirdLife Suomi ry. Viitattu 5.10.2011.
  6. a b c d e f g h i Jeff Haupt: Bonasa umbellus – Ruffed grouse Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)