Pyhä sydän

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italialaisen Pompeo Batonin maalaama alttaritaulu roomalaisessa kappelissa.

Pyhä sydän tarkoittaa Jeesuksen ruumiillista sydäntä, jota katolisessa kirkossa palvotaan Jeesuksen ihmisiä kohtaan tunteman rakkauden symbolina. Palvonnasta on merkkejä jo keskiajan saksalaisessa mystiikassa, mutta varsinaisena palvonnan alkajana pidetään ranskalaista salesilaisnunnaa Marguerite-Marie Alaquoquea (1647–1690) ja hänen näkyjään 1673–1675. Paavit edistivät palvontaa varsinkin 1700-luvulla. Paavi Klemens XIII hyväksyi Pyhän sydämen juhlan 1765 ja Leo XIII lisäsi juhlan arvoa 1899. Monissa katolisissa kirkoissa on kuvia, joissa Jeesus kantaa orjantappurakruunun ympäröimää sydäntään.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana Pyhä sydän.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana Pyhä sydän.