Pyörösätkin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyörösätkin
Ranunculus circinatus LC0078.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Leinikit Ranunculus
Alasuku: Batrachium
Laji: circinatus
Kaksiosainen nimi
Ranunculus circinatus
Sibth.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pyörösätkin Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pyörösätkin Commonsissa

Pyörösätkin (Ranunculus circinatus) on järvien ja murtovesien valkokukkainen leinikkikasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyörösätkinkasvusto Puolassa.
Pyörösätkimen jäykät lehdet eivät mene suppuun vedestä nostettaessa.

Monivuotinen pyörösätkin kasvaa 30–80 cm pitkäksi. Sen varsi on ohut, vihreä ja nivelvälit ovat lehtiä pitempiä. Kaikki lehdet ovat uposlehtiä. Lehdet ovat korvakkeellisia ja niiden ruoti on noin 5 mm pitkä. Lehtilapa on 1–3 cm pitkä, muodoltaan pyöreä tai leveän viuhkamainen sekä 3–5 kertaa hapsiliuskainen. Lehtilavan liuskat ovat kaikki samassa tasossa ja ne ovat jäykkiä, joten ne eivät mene suppuun vedestä nostettaessa. Kukat ovat vedenpinnan yläpuolella yksittäin lehtiä vastapäätä. Kukkaperät ovat tavallisesti 3–6 cm pitkiä, selvästi saman nivelen lehtiä pitempiä. Valkoiset, tyvestä keltaiset terälehdet ovat tavallisesti 6–10 mm pitkiä ja niiden mesikuoppa on sirppimäinen. Terälehdet tuskin koskettavat toisiaan. Heteitä on 15–25. Suomessa pyörösätkin kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä koostuu 1–1,3 mm pitkistä, harvakarvaisista ja siipipalteettomista pähkylöistä, joissa on 0,2–0,3 mm pitkä ota. Pyörösätkin on myrkyllinen kasvilaji.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyörösätkimen tarkka levinneisyys tunnetaan heikosti. Euroopassa laji on yleisin Englannissa, Tanskassa, Etelä-Ruotsissa ja -Suomessa sekä Puolan ja Baltian alueella. Lajia tavataan paikoitellen myös Länsi-, Keski- ja Itä-Euroopassa Ranskasta Venäjälle, josta levinneisyysalue jatkuu Siperian itäosiin. Pyörösätkin kasvaa myös Pohjois-Amerikan keskiosissa halki mantereen.[2] Suomessa pyörösätkimen levinneisyysalue ulottuu rannikkoalueella Satakunnasta Ahvenanmaan kautta Kymenlaaksoon.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyörösätkin kasvaa emäksisissä, rehevissä järvissä ja murtovedessä suojaisissa paikoissa liejupohjalla.[4] Laji kasvaa tavallisesti yli metrin syvyydessä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 85, 88.
  2. Den virtuella floran: Hjulmöja (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 7.1.2012.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pyörösätkimen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.1.2012.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 88.
  5. Ålands flora 2010, s. 124.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]