Punalehmäantilooppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punalehmäantilooppi
Coke's Hartebeest.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Lehmäantiloopit Alcelaphinae
Suku: Lehmäantiloopit Alcelaphus
Laji: buselaphus
Kaksiosainen nimi
Alcelaphus buselaphus
(Pallas, 1766)
Alalajit
  • 6 alalajia, katso teksti
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Punalehmäantilooppi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Punalehmäantilooppi Commonsissa

Punalehmäantilooppi eli lehmäantilooppi (Alcelaphus buselaphus) on afrikkalainen lehmäantilooppien alaheimoon kuuluva sorkkaeläin.

Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti vuonna 2008 lajille uutta suomenkielistä nimeä "kongoni".[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punalehmäantiloopin säkäkorkeus on 1,1–1,5 metriä. Uros on tummanruskea, naaras kellanruskea.

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punalehmäantiloopilla on kuusi alalajia, joista yksi on kuollut sukupuuttoon.[3] Myös kontsiantilooppi (Alcelaphus lichtensteinii) ja kaama-antilooppi (Alcelaphus caama) on toisinaan luokiteltu punalehmäantiloopin alalajeiksi,[1] mutta nykyisin ne katsotaan yleensä omiksi lajeikseen.[3]

Alalajit:[3][4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punalehmäantiloopit elävät ruohosavanneilla ja pärjäävät pitkänkin heinän keskellä. Lajia tavattiin aiemmin laajoilla alueilla Afrikassa, mutta nykyisin sitä on jäljellä enää osissa Botswanaa, Namibiaa, Etiopiaa, Tansaniaa ja Keniaa.[5] Sukupuuttoon kuolleen pohjanpunalehmäantiloopin levinneisyys ulottui pohjoisessa mahdollisesti Palestiinaan saakka[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b IUCN SSC Antelope Specialist Group: Alcelaphus buselaphus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
  2. Nimistöehdotus
  3. a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Alcelaphus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
  4. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 131. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6. (alalajien suomenkielisten nimien lähde)
  5. Animal Diversity Web
  6. Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 3. Nisäkkäät, Matelijat, s. 200. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4689-6.