Proteiini S
| Proteiini S | |
| |
| Ihmisen proteiini S (PDB: 1Z6C) | |
| Tunnisteet | |
| Tietokannat | |
| Entrez | 5627 |
| OMIM | 176880 |
| UniProt | P07225 |
Proteiini S (geeni PROS1) on muun muassa ihmisten veressä oleva glykoproteiini, jonka tuotto vaatii K-vitamiinia. Se estää veren hyytymistä toimimalla aktivoidun proteiini C:n ei-entsymaattisena kofaktorina. Aktiivinen proteiini C pilkkoo tekijä Va:ta ja tekijä VIIIa:ta estäen siten niiden hyytymistä lisäävää vaikutusta. Proteiinin C toimintaa alentavat mutaatiot lisäävät veritulpan saantiriskiä.[1]
Geeni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä proteiinin S geeni on PROS1. Se on kromosomissa 3 kohdassa 3p11.1–3p11.2.[1] Geenin lähellä on sekvenssiltään 95–97 %:sesti samanlainen pseudogeeni PROSP, joka ei läpikäy transkriptiota. PROS1 pituus on noin 80 kiloemäsparia. Siinä on 14 intronia ja 15 eksonia.[2]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisten proteiini S on glykoproteiini. Sen massa on 70 kDa ja siinä on 635 aminohappoa (AH).[1] Sen tietyt glutamaatit karboksyloituvat γ-karboksiglutamaateiksi. Karboksylaatioon vaaditaan K-vitamiinia ja esimerkiksi varfariini estää tätä reaktiota.[1] Proteiinin S proteiinidomeenit ovat (N-terminaalista C-terminaaliin, suluissa AH numerot):
- Gla (1–45) – tässä ovat γ-karboksiglutamaatit, joista käytetään lyhennettä Gla[3]
- TSR (46–75) eli trombiiniherkkä alue (eng. Thrombin-Sensitive Region)[3]
- 4 EGF-domeenia: EGF1 (76–116), EGF2 (117–160), EGF3 (161–202) ja EGF4 (203–242). Nämä ovat epidermaalisen kasvutekijän kaltaisia domeeneja (eng. Epidermal Growth Factor)[3]
- SHBG (243–635) eli sukupuolihormonia sitovan globuliinin kaltainen domeeni (eng. Sex Hormone-Binding Globulin)[3]
Proteiinin S γ-karboksiglutamaatit sitovat kalsiumioneita, joiden avulla se kiinnittyy fosfolipidikalvoihin.[4][3]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä proteiini S muodostuu pääosin maksassa, josta se vapautuu vereen. Sitä muodostuu myös endoteelisoluissa, megakaryosyyteissä ja Leydigin soluissa. 60–70 % veriplasman proteiinista S on ei-kovalenttisesti kiinni säätelijäproteiinissaan C4BP suhteessa 1:1. Vapaan proteiinin S pitoisuus plasmassa on noin 150 nmol/l ja puoliintumisaika noin 96 tuntia.[1]
Proteiini S on aktivoidun proteiini C:n (APC) ei-entsymaattinen kofaktori. APC inaktivoi pilkkomalla tekijöitä Va ja VIIIa. Tämä hidastaa ja estää veren hyytymistä.[1] Proteiini S tehostaa tätä toimintoa noin 20-kertaisesti. Se kiinnittyy proteiinin C kanssa solukalvojen fosfolipideihin, joissa proteiini C suorittaa reaktioitaan.[4]
Mutaatiot ja puutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä proteiinin S toiminnan heikkous sitä koodaavan geenin mutaation takia aiheuttaa autosomaalisesti ja dominantisti periytyvää alttiutta saada veritulppia. Puutos ilmenee noin 200:lla ihmisellä 100 000:sta. Puutos luokitellaan tyyppeihin I, II ja III. Tyypissä I vapaan ja C4BP:hen sitoutuneen proteiinin S pitoisuudet ovat alhaiset; tyypissä II molemmat pitoisuudet ovat normaalit, mutta proteiini ei toimi kunnolla; tyypissä III proteiinin S kokonaispitoisuus on normaali, mutta veren vapaan proteiinin S pitoisuus on alhainen. Tyyppi I ilmenee noin 2/3-osalla puutosta potevista, tyyppi III 1/3-osalla ja tyyppi II on hyvin harvinainen.[1]
Veren proteiini S -pitoisuuksia laskevat myös epäsuorat tekijät kuten K-vitamiinipuutos, K-vitamiinin toimintaa estävien antikoagulanttien käyttö, kirroosi, HIV-infektio, raskaus, estrogeeniterapia, ehkäisylääkkeet ja verenmyrkytys. Pitoisuudet ovat useita muita väestöryhmiä alemmat muun muassa vastasyntyneillä ja naisilla ennen menopaussia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h CS Kitchens et al: Consultative hemostasis and thrombosis, s. 219-220. 3. painos. Elsevier/Saunders, 2013. ISBN 9781455722969. doi:10.1016/C2009-0-64563-3.
- ↑ MC Pintao et al: Gross deletions/duplications in PROS1 are relatively common in point mutation-negative hereditary protein S deficiency. Human Genetics, 2009, 126. vsk, nro 3, s. 449–456. PubMed:19466456. doi:10.1007/s00439-009-0687-9. ISSN 0340-6717. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e HM Andersson et al: Activated protein C cofactor function of protein S: a critical role for Asp95 in the EGF1-like domain. Blood, 2010, 115. vsk, nro 23, s. 4878–4885. PubMed:20308596. doi:10.1182/blood-2009-11-256610. ISSN 0006-4971. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b A Porwit et al: Blood and bone marrow pathology, s. 585-588. 2. painos. Elsevier, 2011. ISBN 9780702031472. doi:10.1016/C2009-0-52942-X.