Projekti 1135
| Krivak-luokka projekti 1135 |
|
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
3 300 t (standardi) 3 575 t (kuormattu) |
| Pituus | 123,5 m |
| Leveys | 14,1 m |
| Syväys | 4,6 m |
| Koneteho |
2 × M-8k 40 000 shp (30 000 kW) tai DK59 (13 500 kW) tai DT59 -kaasuturbiinia (16 900 kW) 2 × M-62 7 400 kW tai DS74 13.4 kaasuturbiinia 14 950 shp |
| Propulsio | 2-akselinen COGAG |
| Nopeus | 32 solmua |
| Miehistöä | 200 |
| Toimintamatka | 4 995 nm@14 solmua |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
4 × 76 mm AK-726 1 × URK-5 2 × RBU-6000 8 × 533 mm torpedoputkea |
| Ilmatorjunta | 2 × SA-N-4 Gecko |
Projekti 1135 "Burevestnik" (ven. Проект 1135 «Буревестник») tai Krivak-luokka on Neuvostoliiton laivaston 1970-luvulta lähtien rakennettujen sota-alusten muodostama alusluokka. Luokka määriteltiin Neuvostoliitossa aluksi suureksi sukellusveneentorjunta-alukseksi (BPK), 1970-luvun lopulla uudelleen vartiolaivaksi (ven. сторожевой корабль, СКР/SKR). Lännessä ne luokiteltiin fregateiksi. Niiden uppouma on 3 400 – 4 000 tonnia.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krivak oli täysin uusi luokka, suunniteltu pienemmäksi ja halvemmaksi vaihtoehdoksi 2–3 kertaa suuremmille Kresta II- ja Kara-luokille. Valmistuksessa käytettiin uusia tekniikoita ja vedenpäällisessä osassa alumiinirakennetta ja titaaniosia. Valmistukseen jouduttiin kehittämään uusia tekniikoita, mutta lopulta laivat kestivät hyvin 25 vuoden käyttöikänsä.
Aluksiin asennettiin ensimmäisen kerran merelle sovitettu lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä SA-N-4 Gecko, johon kuuluu kaksi laukaisinta ja 40 ohjusta. Luokkaan luotiin uusi URK-5 "Rastrub" (Nato-raportointinimi SS-N-14 Silex), jossa oli sukellusveneidentorjuntatorpedo. Neljän ohjuksen lavetti on sijoitettu etukannelle. Aluksen kaikuluotain oli kuitenkin puutteellinen ja havaitsi sukellusveneen matalissa vesissä, kuten Itämerellä tai Barentsinmerellä korkeintaan 7–15 km:n päästä, joten Rastrubin koko kantomatkaa ei voitu hyödyntää. Lisäksi aluksessa on RBU-6000-syvyysraketinheitin, kahdeksan torpedoputkea kannella sekä miinojenlaskumahdollisuus.
Propulsiojärjestelmänä on COGAG, jossa neljä kaasuturbiinia (kaksi risteilynopeudelle ja lisäturbiinit huippunopeuteen) pyörittävät kahta potkuriakselia 48 000 hevosvoiman teholla.
Krivak II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Modifioitu projekti 1135M eli Krivak II eroaa tykkiaseistukseltaan, jossa kaksi 100 mm:n tykkitornia korvasivat kaksi kaksitykkistä 76 mm:n АК-726-tornia. Alkuperäisen pienen tykin kantomatka ei riittänyt esim. maakohteiden tulitukseen. Lisäksi 1135M-sarjassa on aluksen perässä vedettävä VDS-sonar.
Kaksi tai kolme aluksista modernisoitiin (Projekti 1135.2) 1987–1994 korvaamalla syvyysraketinheitin SS-N-25 Switchblade -meritorjuntaohjuksella pintamaaleja vastaan, uudella elektroniikalla ja sensoreilla. Modernisointiprojekti jäi kesken Neuvostoliiton hajottua.
Krivak III[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1982 laivanrakennusministeriö ja laivasto päättivät luokan kehittämisestä modernilla ilmatorjunta- ja sukellusveneentorjunta-aseistuksella ja radio- ja tutkavarustuksella ja kehittämään pinta-alustentorjuntakykyä. Kehitystyön tuloksena syntyi Projekti 1135.5 "Nerei" (Krivak III). Alukset rakennettiin aluksi KGB:n alaiselle rajavartiostolle. Kaikki Krivak III -alukset rakennettiin Zalivin telakalla Kertšissä. Näistä aluksista puuttuu sukellusveneentorjuntaohjus, toinen ilmatorjuntaohjuslavetti ja niissä on vain yksi 100 mm:n tykki. Järjestelyllä raivattiin tilaa Kamov Ka-27 - helikopterille. Samaan aikaan alettiin kehittää seuraavaa Projekti 1154 Jastreb -luokkaa.
Krivak IV[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2004 Venäjä myi kolme modernisoitua Krivak IV -alusta (projekti 1135.6) Intialle, jossa ne tunnetaan Talwar-luokkana. Alukset on varustettu 3M-54 Klub -ohjuksin ja Štil-1-ilmatorjuntaohjuksin (BUK M1:n meriversio Nato-raportointinimi SA-N-12 Grizzly). Intia on myös tilannut kolme alusta lisää kahdeksalla venäläis-intialaisin BrahMos-risteilyohjuksella varustettuna 1,6 miljardin Yhdysvaltain dollarilla. Näistä ensimmäinen toimitettiin marraskuussa 2009 ja toinen laskettiin vesille kesäkuussa 2010.[1][2]
Luokasta on kehitetty edelleen myös Admiral Gorškov -luokka (Projekti 22350), jonka johtoaluksen on tarkoitus valmistua Venäjän laivastolle 2011.
Krivak V[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2010 Kaliningradin Jantar-telakka sai sopimuksen kuuden Krivak V / projekti 11356R/M -aluksen rakentamisesta. Näitä aluksia on kutsuttu myös Admiral Grigorivitš -luokan nimellä sarjan ensimmäisen, vuonna 2016 käyttöön otetun aluksen mukaan.
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksia rakennettiin ensimmäinen 19 aluksen sarja 1970–1980 (Krivak I). Toisen 11 aluksen sarjan (projekti 1135M, Krivak II) rakensi telakka 820 Kaliningradissa vuosina 1975–1982. Intia tilasi neljä Krivak V -alusta vuonna 2016.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Project 1135 Burevestnik, Krivak class, Frigate, FAS
- 1135 Krivak class, Warfare.ru
- Talwar Class Destroyer Project 11356, GlobalSecury
- Серия 1135 Буревестник (Arkistoitu – Internet Archive), ship.bsu.by