Pietro Rovelli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pietro Rovelli (6. helmikuuta 1793 Bergamo8. syyskuuta 1838 Bergamo) oli italialainen säveltäjä ja viulisti.[1]

Rovelli syntyi viulisti Alessandro Rovellin ja Giulia Paghinin perheeseen. Hän sai varhaisimman musiikkikasvatuksen isältään ja isoisältään, viulisti Giovanni Battista Rovellilta. Hänen veljensä Giuseppe oli sellisti. Pietro Rovelli piti 13-vuotiaana konsertteja Pohjois-Italian ja Sveitsin kaupungeissa. Hän pääsi opiskelemaan Pariisin konservatorioon. Vuonna 1811 hän lähti isänsä kanssa lyhyeksi ajaksi Weimariin. Vuonna 1812 Rovelli palasi Pariisiin, jossa hän opiskeli vuoden Rodolphe Kreutzerin johdolla. Rovellista oli jo tullut tunnettu viulisti. Hän lähti konserttikiertueelle, jonka aikana esiintyi Berliinissä, Wienissä ja Münchenissä.[2] 1810-luvun jälkipuoliskolla Rovelli työskenteli hoviorkesterin konserttimestarina Münchenissä.[1][2][3] Hän opetti samalla Bernhard Moliqueta ja Thomas Täglichsbeckiä. Rovelli esiintyi usein Wienissä. Hän tapasi siellä pianisti Micheline Försterin, joka oli Emanuel Aloys Försterin tytär. Pariskunta avioitui ja sai yhdessä kahdeksan lasta. Näistä Costanza oli laulaja ja Emanuele viulisti.[2]

Rovelli palasi Bergamoon vuonna 1819. Hän työskenteli siellä Sociale- ja Riccardi-teatterien orkesterinjohtajana. Lisäksi hän oli maestro di cappella Santa Maria Maggioren kirkossa ja opetti Simon Mayrin johtamassa musiikki-instituutissa. Samanaikaisesti Rovelli jatkoi konsertoimista. Vuodesta 1827 hän johti Bergamon Accademia filarmonicaa. Rovelli kärsi kuitenkin terveysongelmista ja joutui vähentämään toimintojaan ennen jäämistään eläkkeelle. Hänen kuoltuaan perhe joutui taloudelliseen ahdinkoon ja Rovellin leski myi hänen Guarneri del Gesù -viulunsa Niccolò Paganinille.[2]

Rovellia pidettiin yhtenä 1800-luvun alkupuoliskon suurimmista viuluvirtuooseista Euroopassa. Hänen teostensa joukossa ovat Variazioni viululle ja orkesterille[1] sekä kaksi viulukonserttoa, joista toinen on keskeneräinen. Rovelli sävelsi viululle myös kapriiseja, jotka pysyivät pitkään pedagogisessa käytössä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nicolas Slonimsky, Laura Kuhn, Dennis McIntire, Rovelli, Pietro Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, viitattu 4.3.2024 (englanniksi)
  2. a b c d e Luca Aversano, Rovelli, Pietro Treccani, viitattu 4.3.2024 (italiaksi)
  3. Rovelli, Pietro Grande Musica, viitattu 4.3.2024 (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]