Peltoukonnauris

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peltoukonnnauris
Erysimum cheiranthoides3.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Ukonnauriit Erysimum
Laji: cheiranthoides
Kaksiosainen nimi
Erysimum cheiranthoides
L.
Katso myös
 Commons-logo.svg Peltoukonnauris Commonsissa

Peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides) on yksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoukonnauris on pystyasentoinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 30–60 cm korkeaksi. Lehdet ovat pitkulaiset ja lievästi hammaslaitaiset. Keltaiset neliterälehtiset kukat ovat halkaisijaltaan 4–8 mm, kasvin latvassa, ne aukeavat alhaalta ylöspäin. Kukkien kuihduttua niiden tilalle tulee pitkulainen särmikäs lituhedelmä. Peltoukonnauriista tavataan Suomessa kahta alalajia eli yksivuotista rikkaukonnaurista (Erysimum cheiranthoides ssp. cheiranthoides) ja kaksivuotista nurmiukonnaurista (Erysimum cheiranthoides ssp. altum).

Peltoukonnauris kukkii heinä-elokuussa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoukonnauris on yleinen lähes koko Euroopassa. Se on kuitenkin harvinainen arktisilla alueilla pohjoisessa, mereisimmillä alueilla Norjassa, Britteinsaarten pohjois- ja länsiosissa ja Islannissa, sekä toisaalta välimerenkasvillisuuden alueella etelässä. Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa sitä esiintyy laajalti samalla ilmastovyöhykkeellä kuin Euroopassa.[2]

Suomessa peltoukonnauris esiintyy koko maassa ja on yleinen Etelä-Lappiin saakka. Etelä- ja Keski-Suomessa se on muinaistulokas, Keski- ja Pohjois-Lapissa uustulokas.[3] [4]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoukonnauris on rikkakasvi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tunnistuskuvat: Peltoukonnauris Farmit Website Oy. Viitattu 24.7.2007.
  2. Anderberg, Arne: Erysimum cheiranthoides (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.8.2008. (ruotsiksi)
  3. Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 148. 3. painos. Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Peltoukonnauris, Erysimum cheiranthoides) Kasviatlas 2009. 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 8.4.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.