Peikonkulta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sieni hohtaa lahoavassa puussa

Vihreä peikonkulta hohtaa suomalaisten uskomusten mukaan joskus pimeällä metsässä kivien tai kantojen alla. Ilmiön selittävät mesisieni tai aarnisammal, joista ensin mainittu on heikosti itsevalaiseva, jälkimmäinen taas heijastaa heikkoa valoa pimeässä.

Englanniksi samantapaisen ilmiön nimitys on foxfire, "ketun tuli". Se tarkoittaa lähinnä pimeässä hohtavaa puuainesta, mutta myös hohtavaa laikkua maassa. Ilmiön selitykseksi tarjotaan yleisimmin lahottajasientä.

Historioitsija Olaus Magnuksen (1652) mukaan pohjoisessa Skandinaviassa ovat vaeltajat joskus merkinneet reittinsä lahonnutta puuainesta käyttäen, ja osanneet sen avulla takaisin pimeässä. Tietäjät taas ovat käyttäneet lahoavaa puuainesta luodakseen taianomaisen tunnelman.

Benjamin Franklin ehdotti lahottajasienen käyttämistä varhaisen Turtle-sukellusveneen sisätilojen valaisuun.

Mark Twainin romaanissa Huckleberry Finnin seikkailut henkilöt Huckleberry Finn ja Tom Sawyer käyttävät lahottajasientä valonlähteenä kaivaessaan tunnelia.