Paul Robeson
Paul LeRoy Bustill Robeson (9. huhtikuuta 1898 – 23. tammikuuta 1976) oli monikielinen yhdysvaltalainen näyttelijä, urheilija, bassobaritonilaulaja, kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti.
Lapsuus ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robeson syntyi Princetonissa New Jerseyssä. Hänen isänsä William Drew Robeson I karkasi pohjoiscarolinalaiselta plantaasilta, jolla hän oli syntynyt orjaksi, ja opiskeli myöhemmin Lincolnin yliopistossa. Hänestä tuli metodistipappi.[1] Hänen äitinsä Maria Louisa Bustill oli peräisin orjuutta vastustavasta kveekariperheestä. Paulilla oli neljä sisarusta. Hän pääsi lukiosta 1915.
Robeson sai stipendin Rutgersin yliopistoon, jonka kolmas afroamerikkalainen opiskelija hän oli, ja hän oli omana aikanaan ainoa musta opiskelija. Hän menestyi opinnoissaan ja amerikkalaisen jalkapallon pelaajana loistavasti.[2] Rutgersin jälkeen hän siirtyi opiskelemaan oikeustiedettä Columbian yliopistoon vuonna 1920[3]. Opintojaan hän rahoitti työllä urheilun piirissä ja näyttelijänä. Hän valmistui vuonna 1923 ja sai paikan asianajotoimistosta, mutta irtisanoutui sihteerin kieltäydyttyä kirjoittamasta hänen saneluaan hänen ihonvärinsä vuoksi. Myöhemmin Robeson opiskeli Lontoon yliopistossa.
Robeson meni naimisiin Eslanda ”Essie” Cardozo Gooden kanssa, ja he saivat yhden lapsen, Paul Robeson juniorin 1927.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robeson sai mainetta näyttelijänä ja hienon bassonsa ansiosta laulajana. Hän oli ensimmäinen, joka esitti vanhoja negrospirituaaleja konserttilavalla. Hän esiintyi teatterissa ensin Yhdysvalloissa, ja myöhemmin perhe muutti Britanniaan, missä hän esiintyi sekä näyttämöllä että elokuvissa. Hänen yhdestätoista elokuvastaan seitsemän on brittiläistä tuotantoa. Toisen maailmansodan puhjettua hän palasi Yhdysvaltoihin.
Robeson tunnettiin näyttelijänä muun muassa Teatterilaiva-musikaalin Joena ja Shakespearen Othellona, jota hän näytteli ensin Lontoossa 1930 ja sitten 295 kertaa New Yorkin Broadwaylla 1940-luvun alkuvuosina. Hän kuului jonkin aikaa Eugene O’Neillin Provincetownin teatteriin.[2]
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robeson otti poliittisesti kantaa ja tuki esimerkiksi Walesin kaivostyöläisiä. Hän myös puhui Neuvostoliiton ja erityisesti Josif Stalinin puolesta, mikä on herättänyt paljon kritiikkiä Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hän toimi hyvin voimakkaasti rotuerottelua vastaan, mutta 1950-luvulla hänen esiintymisensä nostattivat väkivaltaisuuksia, joiden takana olivat oikeistolaiset voimat.
Robesonin levyt vedettiin markkinoilta, eikä elokuvia, joissa hän näytteli, esitetty. Hän joutui myös FBI:n hampaisiin, ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea kuulusteli häntä 1956 epäiltynä kommunistipuolueeseen kuulumisesta. Vuonna 1950 hänelle asetettiin matkustuskielto, eikä hän saanut passia ennen kuin 1958. Hän muutti Britanniaan ja kiersi runsaasti esiintymässä. Robeson yritti itsemurhaa moskovalaisessa hotellihuoneessa. Hänen poikansa oli sitä mieltä, että syynä oli FBI, joka oli sekoittanut hallusinogeenia hänen juomaansa. Vuonna 1963 hän palasi Yhdysvaltoihin, mutta huonon terveyden vuoksi hän ei juuri enää esiintynyt. Vuodesta 1978 alkaen hänen elokuviaan on jälleen esitetty.
Robesonin muistelmat Here I Stand ilmestyivät Britanniassa 1958. Robesonille on myönnetty Spingarn-mitali ja Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto
Tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuonna 1953
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paul Robeson Centennial Celebration, A Brief Biography
- ↑ a b Kuolleita: Paul Robeson. Helsingin Sanomat, 25.1.1976, s. 15. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Paul Robeson (1898–1976) C250 Celebrates Columbians Ahead of Their Time. 2004. New York, NY: Columbia University. Viitattu 9.2.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Robeson Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
