Palosirkka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Palosirkka
Rotflüglige Schnarrschrecke - Psophus stridulus 01 (HS).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Suorasiipiset Orthoptera
Alalahko: Heinäsirkat Caelifera
Yläheimo: Acridoidea
Heimo: Heinäsirkat Acridae
Suku: Psophus
Laji: stridulus
Kaksiosainen nimi
Psophus stridulus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Palosirkka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Palosirkka Commonsissa

Palosirkka (Psophus stridulus) on uhanalainen heinäsirkkalaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU).[1]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on kookas heinäsirkka, jonka naaras on koirasta isompi. Väriltään palosirkka on ruskeankirjava koiraiden ollessa sävyltään naaraita tummempia, ja yksilöitä on vaikea erottaa maasta. Sen sijaan lennossa koiras on helposti tunnistettavissa oransseista takasiivistä sekä luonteenomaisesta, rätisevästä lentoäänestä. Sirkan etusiivet ovat ruskeat ja peittävät lepoasennossa kokonaan räikeän oranssinpunaiset, ruskeakärkiset takasiivet. Etuselän keskiharjanne on palosirkalla selvästi koholla eikä siinä näy kuoppia.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Kiinaan ja Koreaan.[2] Palosirkka esiintyi aikaisemmin Suomessa Oulun lääniin saakka, mutta nykyisin tunnetaan vain kymmenkunta erillistä esiintymää Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa.[3][4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palosirkka on paahdeympäristöjen asukki. Laji viihtyy kuivissa kanervikoissa, kedoilla ja hiekkarinteillä loppukesällä. Lajin vaatimat elinympäristöt ovat nykyisin harvinaisia ja sirkka onkin Euroopassa laajalti uhanalainen tai kokonaan hävinnyt. Elinpaikkavaatimusten lisäksi palosirkka ei yleensä ole yksittäisillä esiintymispaikoilla kovin runsaslukuinen.[2] Sirkat ovat herkkiä kylmälle säälle ja huonoina vuosina niiden kehitys voi jäädä kesken, jolloin lisääntyminenkään ei onnistu.[5]

Palosirkkakoiraan oranssinpunaiset takasiivet ovat lennossa näkyvät.

Palosirkan kehitys on kaksivuotinen munan talvehtiessa kaksi kertaa. Toisin kuin herkästi lentoon lähtevät koiraat, naaraat eivät erityisemmin liiku ja niiden löytäminen maastosta on hankalaa. Sirkat eivät varsinaisesti siritä, mutta koiras tuottaa lentäessään rätisevää ääntä, jonka merkitystä ei tunneta. Saattaa olla että se saa naaraat tuottamaan feromonia, jonka perusteella koiraat löytävät naaraiden luokse.[2]

Suomessa laji on vaarantunut[1], Ruotsissa se on erittäin uhanalainen[5]. Suomessa osa palosirkan esiintymistä on suojeltuja. Esiintymiä hoidetaan ympäristön sopivuuden takaamiseksi ja lajin säilymistä sen tunnetuilla esiintymispaikoilla seurataan[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]