Pahaputki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pahaputki
Oenanthe aquatica 001.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Pahaputket Oenanthe
Laji: aquatica
Kaksiosainen nimi
Oenanthe aquatica
(L.) Poir.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pahaputki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pahaputki Commonsissa

Pahaputki eli Liejupahaputki (Oenanthe aquatica, myös O. phellandrium) on kaksivuotinen, Euraasiassa kasvava myrkyllinen vesikasvi. Suomessa laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[1][2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oenanthe aquatica - Köhler–s Medizinal-Pflanzen-228.jpg

Pahaputki kasvaa vesirajan yläpuolella 30–60 cm pitkäksi, vedessä kasvavien yksilöiden pituus voi olla jopa 150 cm. Ontto ja uurtenen varsi on paksutyvinen, juurehtiva ja hyvin haarova. Lehti on kolmiomainen ja kolme kertaa parilehdykkäinen. Kasvin uposlehdyköitten liuskat ovat hyvin kapeita ja pitkiä. Ilmalehtien lehdykät ovat 2 cm pitkiä ja puikeita, ja lehdyköiden liuskat ovat 1–2 mm leveitä ja lyhyitä. Valkoiset kukat ovat varren ja haarojen latvoissa kertosarjoissa. Kukinnon pääsarja on suojukseton, pikkusarjojen suojuksen lehdet ovat otamaisia. Verholehdet ovat suippokärkisiä ja pysyviä. Pahaputki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kasvin hedelmä on 3,5–4 mm pitkä, leveän sukkulamainen tai munanmuotoinen, leveäharjuinen ja usein käyrä. Pahaputki voi levitä myös kasvullisesti varren tyveen kehittyvistä rönsyistä.[1][3]

Pahaputki muistuttaa jonkin verran koiranputkea (Anthriscus sylvestris) ja suoputkea (Peucedanum palustre).[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahajuurta kasvaa lähes koko Euroopassa pohjoisia ja aivan eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue ulottuu itäänpäin Keski-Aasiaan saakka. Fennoskandiassa lajia tavataan yleisenä Tanskassa ja Etelä- ja Keski-Ruotsissa. Norjassa ja Suomessa se on harvinaisempi.[4] Suomessa pahaputkea tavataan kahdella alueella: Ahvenanmaalla ja sekä Pohjanlahden rannikkoalueella Varsinais-Suomen pohjoislaidalta Pohjois-Satakuntaan. Ahvenanmaalla pahaputki on uhanalainen, harvinainen laji. Manner-Suomessa se sen sijaan on paikoitellen hyvinkin runsas. Pääesiintymisalue on Porin ja Merikarvian jokisuissa. Lajista tunnetaan myös yksi vanha löytö Etelä-Hämeestä Janakkalasta.[2][3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahaputki kasvaa matalassa vedessä rehevissä järvissä ja merenlahtien jokisuistoissa, tulvaniittyjen lammikoissa ja tervaleppäkorvissa. Kasvupaikat ovat lieju- ja savipohjaisia.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahajuurta on käytetty ennen kuumetautien hoitamiseen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laine, Unto: Pahaputki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 199.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 319.
  2. a b Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Liejupahaputken levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.11.2010.
  3. a b c d Laine 1997, s. 199.
  4. Den virtuella floran: Vattenstäkra (ruots.) Viitattu 16.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]