Paha vieras
| Paha vieras | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Markku Sadelehto (toim.) |
| Kansitaiteilija | Jukka Murtosaari |
| Kieli | suomi |
| Genre | kauhu |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1996 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 654 |
| ISBN | 951-0-21013-7 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Matti Rosvall |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Paha vieras on Markku Sadelehdon toimittama ja WSOY:n vuonna 1996 julkaisema novelliantologia, joka sisältää 19 alkujaan englanninkielistä kauhutarinaa vuosilta 1839–1955. Antologian teemoja ovat okkultismi, manaaminen, henkiolennot ja paholainen.[1]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joseph Conrad: Idiootit (The Idiots, 1908)
- D. K. Broster: Vaanija oven edessä (Couching at the Door, 1933)
- Thomas Hardy: Kuihtunut käsi (The Withered Arm, 1888)
- J. Sheridan Le Fanu: Maalari Schalken (Schalken the Painter, 1839/1851)
- Robert Louis Stevenson: Markheim (Markheim, 1887)
- H. Russell Wakefield: ”Hän saapui ja hän lähti pois” (“He Cometh and He Passeth By”, 1928)
- L. P. Hartley: Matkaava hauta (Travelling Grave, 1929)
- Algernon Blackwood: Kuuntelija (The Listener, 1907)
- M. R. James: Riimujen mahti (Casting the Runes, 1911)
- Walter de la Mare: Yön sydämestä (Out of the Deep, 1923)
- M. P. Shiel: Jylisevä talo (The House of Sounds, 1911)
- Elizabeth Jane Howard: Kolme mailia ylempänä (Three Miles Up, 1951)
- Oliver Onions: Maalatut kasvot (The Painted Face, 1929)
- A. E. Coppard: Toisella puolella (Adam and Eve and Pinch Me, 1921)
- John Metcalfe: Kyltymätön kuolema (The Feasting Dead, 1954)
- Arthur Machen: Valkea väki (The White People, 1906)
- E. F. Benson: Negotium perambulans (Negotium Perambulans, 1923)
- J. B. Priestley: Harmaat herrat (The Grey Ones, 1953)
- Robert Aickman: Muutoksen kellot (Ringing the Changes, 1955)
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikakoneen arvostelussa Eija Elo ylisti kokoelmaa täysosumaksi, joka ”ansaitsee laajan yleisön”. Mukana on sekä kuuluisia että vähemmän tunnettuja kirjailijoita, ja vaikka ”tunnetut taatusti elävät maineensa mukaisesti, vähemmän tunnetut tuottavat herkullisimmat yllätykset”. Myös Matti Rosvallin suomennos on onnistunut. Kankeahko alku, unohdettava otsikko ja sensaationhakuinen ulkoasu sen sijaan saavat hieman kritiikkiä. Jälkimmäisen Elo on tosin valmis antamaan anteeksi, jos se houkuttelee ostajia näinkin hyvän kirjan pariin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Elo, Eija: Paha vieras. Aikakone, n. 1996. Viitattu 19.6.2021. (englanniksi)