Ouroboros

Theodoros Pelecanoksen alkemia-aiheisen kirjoitelman Synosius (1478) kuvitusta.

Ouroboros (kreik. οuροβóρος ’hännänsyöjä’, myös oroborus, ūroboros tai uroborus, sanoista οὐρά (ūra) ’häntä’ + βορά (bora) ’syöjä’) on ikivanha symboli, jossa käärme tai lohikäärme syö omaa häntäänsä. Ouroboroksella on keskeinen asema uskonnollisessa ja mytologisessa symboliikassa.

Ouroboros esittää "ikuisen kiertokulun" ympyrää, joka ilmaisee, että loppua seuraa kaiken jatkuvassa toistumisessa aina uusi alku. Ouroboroksen katsotaan symbolisoivan syklisyyttä, koska se elää syömällä itseään; tämän katsotaan merkitsevän elämää ja kuolemaa sekä eroamista ja yhdentymistä.

Ouroboros esiintyy myös alkemian kuvituksissa: se kuvaa suljettua tai syklisesti toistuvaa prosessia, jossa neste pyritään muuttamaan esimerkiksi kuumentamalla ja jäähdyttämällä jalommaksi aineeksi.

Kuvia

• 
  Cyprien Tokoudagban ouroboros-aiheinen veistos Beninin Ouidahin Pyhässä metsässä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ouroboros Wikimedia Commonsissa