Oulun pappila
| Oulun pappila | |
|---|---|
| Uleåborgs prästgård | |
 Oulun vanha pappila talvella 2016 |
|
| Sijainti | Oulu, Pohjois-Pohjanmaa |
| Rakennustyyppi | Pappila |
| Valmistumisvuosi | 1827 |
| Suunnittelija | Carl Ludvig Engel |
| Rakennuttaja | Oulun seurakunta |
| Omistaja | Oulun seurakuntayhtymä |
| Tyylisuunta | Empire |
| Runkorakenne | Hirsi |
| Julkisivumateriaali | Laudoitus |
 |
|
Oulun pappila (ruots. Uleåborgs prästgård) on Oulussa, Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Carl Ludvig Engelin suunnittelema entinen kirkkoherran virka-asunto, joka on valmistunut 1827. Nykyisin pappilassa sijaitsee Oulun seurakuntien toimitiloja. Rakennuksen omistaa Oulun seurakuntayhtymä.[1][2]
Historia ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulun kaupunki paloi vuonna 1822 ja tuli tuhosi myös Oulun silloisen pappilan, jota asutti kirkkoherra Henrik Wegelius. Uuden pappilan luonnokset laati oululainen rakennusmestari Henrik Matlin, joiden pohjalta Carl Ludvig Engel laati empire-tyylisen pappilan viralliset piirustukset.[1]
Vuoden 1825 joulukuussa Oulun pappilan rakentamisesta pidettiin urakkahuutokauppa, jonka voitti haminalainen kauppias Ivan Avramoff. Avramof ajautui kuitenkin konkurssiin kesken rakennustöiden, jonka vuoksi seurakunta joutui pikaisesti rakentamaan omakustanteisesti pappilan loppuun. Viivystyksestä huolimatta pappila valmistui lokakuuhun 1827 mennessä. Alun perin Oulun kaupunkiseurakunnan pappila käsitti päärakennuksen nykyisen Isokadun varrella, jonka jatkona oli erillinen keittiörakennus. Päärakennus käsitti salin, viisi kamaria ja eteisen. Lisäksi kaupunkiseurakunnalle kuului ylläpidettäväksi aittoja, navetta, talli ja käymälä. Maaseurakunnan asuinrakennus puolestaan sijaitsi nykyisen Asemakadun varressa. Asuinrakennuksen lisäksi maaseurakunnalle kuului hoidettavaksi leivintupa, lato, lampola, sauna ja varastorakennus. [1]
1840-1850-lukujen vaihteessa pappilaa remontoitiin. Asuinrakennukset saivat lautavuorauksen, jotka maalattiin öljymaalilla punaisiksi. Ovet ja ikkunoiden pielet maalattiin puolestaan vihreiksi. Pappilarakennus on muuttunut useita kertoja 1800-lukujen remonteissa. Vuonna 1886 valmistui kuisti pihan puolelle ja sisäänkäynti Asemakadun puolelle. Rakennusta laajennettiin pihan puolelle 1898 ja laajennusosan tiiliseen kellariin sijoitettiin pesu- ja leipomohuone sekä renkitupa. Pappilan kivijalkaan tehtiin myös kellari ja ruokakomero. Samalla kaupunki- ja maaseurakunnan asuinrakennukset yhdistettiin ja niiden ulkoasua yhdenmukaistettiin. Pappilan alkuperäisestä arkkitehtuurista ja kiinteästä sisustuksesta ovat säilyneet muun muassa kasettikatto ja kaakeliuuneja.[1]
Viimeinen pappilassa asunut pappi oli tuomiorovasti Jorma Sipilä, joka asui pappilaa vuoteen 1971 asti.[1]
Kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Vanhan pappilan vaiheita Oulun seurakuntayhtymä. Viitattu 23.10.2023.
- ↑ Vanha pappila Oulun seurakunnat. Viitattu 23.10.2023.