Oulun palo 1822
Wikipedia
Oulun palo vuonna 1822 sai aikaan laajamittaista tuhoa Oulun keskustassa. Ajan tavan mukaan kaupunki oli tiiviisti rakennettu puutalokaupunki, jossa tulipalot pääsivät leviämään varsin vapaasti. Taajaan rakennettuna puukaupunkina Oulu paloi maan tasalle noin 60 vuoden välein, ja oli täten otollinen työmaa ruutukaava-arkkitehdille.
Vuoden 1822 palo sai alkunsa varhain aamuyöllä 23. toukokuuta värjärimestari Papen talosta, joka sijaitsi lähellä raatihuonetta rannassa.[1] Tuli levisi erittäin nopeasti, tuhoten useita puutalokortteleita sekä tuomiokirkon puurakenteet. Tuomiokirkosta jäljelle jäivät vain kiviseinät, joiden sisään nykyinen kirkko on rakennettu. Palon sammuttua lähes koko kaupunki oli tuhoutunut maan tasalle: 330 rakennusta tuhoutui täysin tai lähes täydellisesti, ja vain 65 rakennusta säästyi, ja yhteensä yli 3 000 oululaista jäi ilman kotia. Kuitenkin tulipalossa sai vain viisi ihmistä surmansa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kirkon tuhoutuminen
Kirkon syttyessä tuleen kellonsoittajat kiipesivät tapuliin soittamaan hätäkelloja, ja kaupunkilaisten avulla suuri osa irtaimistoa saatiin talteen. Lukkari ja kirkonvartija ehtivät jopa irrottaa ja viedä turvaan kynttiläkruunut. Ainoastaan kellot jäivät palavaan rakennukseen, ja putosivat maahan kellotapulin sortuessa. Myöhemmin syksyllä kirkonisäntä Wallin keräsi talteen palossa sulaneiden kellojen metallin, josta valettiin uudet kirkonkellot Tukholmassa.
[muokkaa] Palon seuraukset
Palon välittömänä seurauksena Oulun triviaalikoulu siirrettiin Raaheen.
Vuoden 1822 palon jälkeen Carl Ludvig Engel laati uuden, entistä laajemman ruutukaavan, joka tuli voimaan 1825. Jos oli sitä ennen ehtinyt rakentaa kaavaan sopimattoman rakennuksen, se tuli purkaa ja rakentaa uudelleen asemakaavan mukaisesti.
Tuolloin Oulun tärkein satama oli Toppilassa, ja kaupungin siirtämistä kokonaan Oulujoen pohjoisrannalle harkittiin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Korhonen, Markus H. & Niskala, Kaarina & Siliämaa, Marianne: J. V. Snellman -pienenä Oulussa, suurena historiassa. Oulu: Oulun kaupunki, 2006. ISBN 952-5465-24-1.
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Oulun palot | v. 1652 palo – v. 1655 palo – v. 1705 palot – v. 1715 palo – v. 1773 palo – v. 1822 palo – v. 1882 palo |
| Merenkulku | Fregatti Toivo – Hailuotolaiva – Kiikelin hylky – Laitakarin hylky – Hinaaja Oulu II – Sophia Marian hylky |
| Teollisuuden historia | Katri Antell – Merijal – Oulu Oy – Pateniemen saha – Tervahovi – Toppila Oy – Toppilan Mallasjuomatehdas – Typpi Oy – Ab Uleå Oy – Veljekset Åström |
| Katso myös | Oulun historia – Oulujoen kunta – Oulun kasarmi – Oulun linna – Oulun valtaus |
| Liikennekeskukset | Kallioparkki – Oritkarin yhdistettyjen kuljetusten terminaali – Oulun lentoasema – Oulun matkakeskus – Oulun rautatieasema – Oulun satama – Pikkaralan rautatieasema – Toppilan rautatieasema – Tuiran rautatieasema |
| Sisäiset liikenneväylät | Aleksanterinkatu – Isokatu – Raitotie – Poikkimaantie – Saaristonkatu – Torikatu – Uusikatu |
| Sillat | Erkkolan silta – Kiskopolun silta – Joutsensilta – Rautasilta – Sangin silta – Tuiran sillat |
| Kaupunki ja hallinto | Kaupunginvaltuusto – Vaakuna |
| Media | 65 Degrees North – Forum24 – Kaleva – Kansan Tahto – Oulu-lehti – Pohjolan Työ – Radio Mega |
| Oppilaitokset | Ammattikorkeakoulu – Yliopisto |
| Saaret | Hermannit – Kahvankari – Korkiakari – Laitakari – Pulkkisenmatala – Riitankari – Runniletto – Saapaskari – Selkäkari eli Piispanletto |
| Muuta Ouluun liittyvää | KasvisHovi – Kauppakeskus Galleria – Katri Antell – Oulun Energia – Oulun Puhelin – Oulun yliopistollinen sairaala – Paskakaupunni – Pulla-Pirtti – Pelastushelikopteri Sepe – Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat |

