Ongelmalähtöinen oppiminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ongelmalähtöinen oppiminen tai ongelmaperustainen oppiminen, (engl. problem-based learning, PBL), on aktiivisen oppimisen menetelmä. Suomessa sitä käytetään jo varsin laajasti sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa

Ongelmaperustaisessa opiskelussa opiskelijat kirjojen ylenmääräisen lukemisen sijasta ratkovat esimerkiksi työelämässä vastaan tulevia käyttötapauksia. Näin luettua ja opiskeltua tietoa päästään soveltamaan käytännössä ja näin opiskelu voi olla mielekkäämpää. Ongelmaperustaista oppimista käytettäessä opiskelijat työskentelevät pienissä ryhmissä, ja itse opiskelu tapahtuu avoimia kysymyksiä asettamalla. Opettajan rooli on pienryhmätyöskentelyn eli tutoriaalin ajan toimia opiskelun ohjaajana eikä tarjota valmiita vastauksia. Ongelmaperustaisen oppimisen menetelmä on kehitetty tutkimalla ihmisen kognitiivisia ominaisuuksia. Menetelmässä hyödynnetään muun muassa yksilön olemassa olevan tiedon palauttamista, tiedon prosessointia ja järjestämistä semanttiseksi verkoksi. Ongelmalähtöinen opiskelu kehittää opiskelijan itseohjautuvuutta ja yleisiä työelämävalmiuksia.kenen mukaan? Koko prosessin ajan opiskelija joutuu myös arvioimaan omaa ja vertaisopiskelijoidensa työtä.

Suomessa ongelmaperustaista oppimista on tutkittu muun muassa ProBell-tutkimusryhmän parissa, ja valtaosa suomenkielisistä PBL-kirjoista on Tampere University Pressin julkaisemia. ProBell on vuonna 2000 perustettu tutkimusryhmä, joka on saanut rahoitusta Suomen Akatemialta. Vuonna 2007 tutkimusryhmän aloittamaa työtä jatkamaan perustettiin Ongelmaperustaisen oppimisen seura ProBell ry. Se on avoin kaikille ongelmaperustaisesta oppimisesta kiinnostuneille.

Ongelmalähtöisen mallin soveltaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ongelmaperustainen oppiminen voidaan nähdä syklisenä mallina, jossa on useita vaiheita ja ennalta sovittu työnjako. Ryhmäistunnossa eli tutoriaalissa on 6-12 jäsentä. Ryhmän työskentelyä ohjaa tutoropettaja. Istuntoa varten valitaan puheenjohtaja, kirjuri ja havainnoija. Kirjuri toimii samoin kuin kokouksessa sihteeri. Havainnoija seuraa ryhmän ja sen jäsenten toimintaa sekä antaa lopuksi arvion kaikkien työskentelystä.

Ensin luodaan skenaario tutkittavasta ongelmasta eli yritetään tulkita ja ymmärtää lähtötilanne. Ensimmäisessä tutoristunnossa tuotetaan aivoriihessä mahdollisimman paljon ideoita ongelma-alueesta. Samansukuiset ideat jäsennellään ja ryhmitellään. Seuraavaksi valitaan ja muotoillaan ne ongelma-alueet, joita lähdetään tarkemmin tutkimaan. Sitten laaditaan oppimistavoitteet ja -tavat itsenäisen opiskelun vaiheeseen. Itsenäisen opiskelun aikana hankitaan taustatietoa sovitun työnjaon mukaisesti. Toisessa tuutoristunnossa hankittu tieto mallinnetaan ja käsitteellistetään. Näin syntyy uutta käyttöteoriaa, jota selvennetään ja verrataan alkutilanteeseen. Koko syklin aikana arvioidaan oppimisprosessia, ryhmäprosessia ja ongelmanratkaisua.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ProBellin sivulle linkitettyjä PBL-kirjoja verkossa
  • ProBellin ylläpitämä listaus PBL-kirjoista ja artikkeleista
  • Boud, David & Feletti, Grahame I. (toim.): Ongelmalähtöinen oppiminen: Uusi tapa oppia. (The challenge of problem-based learning, 1998.) Suomentaneet Johanna Birstedt ym. Helsinki: Terra cognita, 1999. ISBN 952-5202-24-0.
  • Poikela, Esa & Poikela, Sari 1999. Kriittisyys ja ongelmaperustainen oppiminen. Teoksessa Järvinen-Taubert, Johanna & Valtonen, Päivi (toim.). Kriittisyyteen kasvu korkeakouluopetuksessa. Tampere: TAJU.
  • Poikela, Esa 2002 (toim.). Ongelmaperustainen pedagogiikka (elektroninen aineisto) Teoriaa ja käytäntöä. Tampere: Tampere University Press. Verkkoversio
  • Poikela, Esa 2003. Ongelmaperustainen pedagogiikka - mitä se on? Fysioterapia-lehti 5/2003. Artikkeli pdf-muodossa
  • Rasinkangas, Anne 2004. Matka ongelmalähtöiseen oppimiskulttuuriin. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. Julkaisuja A:2/2004.
  • Lähteenmäki, Marja-Leena 2006. Reflektiivinen dialogi ongelmaperustaista koulutusta rakentavassa yhteistyössä. Aikuiskasvatus 2/2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]