Projektioppiminen
Projektioppiminen on oppimisen menetelmä, jota voidaan käyttää oppimisprosessin suunnittelussa ja toteuttamisessa siten, että käytännön toiminta muodostetaan projektiksi. Projektilla on selkeät tavoitteet, aikataulu ja resurssit. Käytännössä oppiminen voi tapahtua konkreettisten tuotanto-, tutkimus-, tai kehittämisprojektien puitteissa.
Projektiin osallistuminen edistää oppijan osaamisen kehittymistä osana tuotanto-, tutkimus-, tai kehittämistoimintaa, ja siihen osallistuminen lisää oppijan omaa aktiivisuutta ja motivoi toimimaan tavoitteiden mukaan. Projekti on kokonaisvaltainen oppimistapahtuma, joka suunnitellaan, rakennetaan, tehdään ja arvioidaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Projektin aikajänne on yleensä tarpeeksi pitkä, jotta toimintaa ja sen tuloksia voidaan arvioida myös oppimisen kannalta.
Projektioppimisen keskeinen ydin on ongelmien ympärille perustuva prosessi. Menetelmässä oppijat pyrkivät ratkaisemaan todellisia ongelmia täsmentämällä ongelmanasettelujaan, kokoamalla tietoa, keskustelemalla ideoista, keräämällä ja analysoimalla saatua tietoa, tulkitsemalla tuloksia, tekemällä johtopäätöksiä sekä kommunikoimalla ideoitaan ja saatuja löydöksiään muille.
Projektioppimiseen kuuluu seuraavia työvaiheita:
- Lähtötilanne: lähtökohdat ja projektin käynnistämisen syyt, tämän hetkisen tilanteen analyysi, tavoitteet, odotettavissa olevat tuotokset, toimijat (projektin vastuuhenkilöt, näiden vastuut ja velvollisuudet), työsuunnitelma, dokumentointisuunnitelma, arviointisuunnitelma, seurantasuunnitelma, resurssit
- Toteutus: kuvaus toteutuksesta, toiminta, tulokset
- Arviointi: toiminta, menetelmät, tuotokset ja jatkokehittäminen
Projektioppiminen on yhteistoiminnallista oppimista, joka kuvataan tavoitteiltaan, resursseiltaan ja aikataulultaan rajatuksi oppimistehtäväksi. Siihen osallistuu kahdesta viiteen erilaista asiantuntemusta ja eri näkökulmia edustavaa henkilöä. Projektioppiminen on tutkivan ja ongelmakeskeisen oppimisen muoto, jossa tutkimustehtävä tai ongelma on niin laaja, että se vaatii projektimaista ja suunnitelmallista yhteistoimintaa. Opettaja toimii enemmän vuorovaikutuksen ja oppimisen organisoijana kuin tiedon välittäjänä. Opiskelijat antavat kukin oman panoksensa projektityöhön. Sen lisäksi heidän on myös arvioitava omaa ja muiden oppimista sekä projektin edistymistä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Projektioppimisen soveltaminen
Projektioppimisen voi liittää kaikkiin opiskelun vaiheisiin ja moniin eri tutkintoihin. Projektioppimista voi käyttää mm. luokkahuonetilanteissa, jolloin projekteja tehdään pienissä ryhmissä. Ryhmien koko voi vaihdella parista henkilöstä kokonaiseen luokkaan. Ryhmät suunnittelevat ja toteuttavat projekteja, joissa tietojen ja taitojen hankkiminen on ongelmalähtöistä. Projektin päätavoitteena on löytää vastauksia opettajan ja/tai oppilaiden yhteistyössä esittämiin kysymyksiin. Opettaja tukee oppilaita antamalla taustatietoja ja ohjeita sekä kannustaa oppilaita ottamaan oppimisen omiin käsiinsä. Hän myös rohkaisee heitä kriittiseen ajatteluun ja metakognitiivisten taitojen kehittämiseen. Projektin suorittaminen, eteneminen ja ongelman ratkaisu on pääosin oppilaiden vastuulla.
Projektioppimista voi käyttää opetuksessa esimerkiksi päättötöiden teossa. Projektioppimista voi hyödyntää myös työssäoppimisessa, jossa yhdistetään työ ja koulutus. Esimerkiksi tekniikan alalle sopii erilaisten projektitöiden suunnittelu ja toteutus työpaikoilla työssäoppimisen aikana. Silloin projektioppimisen kautta kehittyy samalla myös opiskelijan sisäinen yrittäjyys ja opiskelija voi myös työllistyä paremmin.
Projektioppimista voidaan soveltaa myös päiväkotiympäristössä. Projektin lähtökohtana on jokin lasta kiinnostava asia. Se voi olla esimerkiksi kirja, teatteri, sirkusesitys tai muu vastaava asia. Projektissa lapset tutkivat aiheesta nousevia kiinnostuksen kohteita ja ongelmia, kokeilevat erilaisia ratkaisuja, leikkivät aiheesta kumpuavia leikkejä. Tärkeintä ovat oppimismahdollisuudet ja -kokemukset, joita lapsi saa. Projektityöskentelyn avulla tuetaan lapsen ajattelua ja kiinnostusta maailman ilmiöitä kohtaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. [1] [2]
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Eteläpelto, A. & Rasku-Puttonen, H. 1999. Projektioppimisen haasteet ja mahdollisuudet. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.), Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulma, 181-205. Juva: WSOY.
- Lifländer, V-P. (1999) Verkko-oppiminen. Yhteistoiminnallinen projektioppiminen verkossa. Edita.
- Prittinen, J. (2000). Projektioppiminen ammattikorkeakoulussa. Hamk.
- Vesterinen, Pirkko: Ammattikorkeakoulun projektiopiskelu oppimisen ja ohjauksen näkökulmasta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2002/1
- Vesterinen, Pirkko (2001). Projektiopiskelu ja oppiminen ammattikorkeakoulussa
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Virtuaali ammattikorkeakoulu
- Verkkoluotsi
- Kajaanin ammattikorkeakoulu
- Haaga-Helia, ammatillinen opettajakorkeakoulu
- Microsoft, Projektiperusteinen oppiminen
- Lappeenrannan teknillinen yliopisto
- ESP, European Schools Projects
- DORIA, digitalisia kokoelmia
- Suomen eOppimiskeskus ry
- HAMK:n ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijat soveltavat projektioppimista kestävän kehityksen opettamiseen
