Yhteistoiminnallinen oppiminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yhteistoiminnallinen oppiminen on opiskelua pienryhmissä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteistoiminnallinen oppiminen on työtapa tai vuorovaikutusrakenne, jonka tavoitteena on yhdessäoppimisen kautta sitouttaa oppilaat oppimisprosessiin, parantaa oppilaiden itsetuntoa ja oppimistuloksia sekä opettaa oppilaille yhteistoiminnan taitoja ja vastuuta omasta ja toisten oppilaiden oppimisesta. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa on pääpaino yhteisellä tuotoksella ja sillä, että kaikki oppilaat oppivat samat asiat ja osallistuvat yhteisen tavoitteen saavuttamiseen.[1]

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteistoiminnallisen oppimisen tavoitteena on

  • sitouttaa oppilaat osallistumaan oppimisprosessiin aktiivisesti,
  • ohjata oppilaat kantamaan vastuuta sekä omasta että toisten oppilaiden oppimisesta,
  • kannustaa oppilaita yhdessäoppimisen toimintakultuuriin ja tiedon jakamiseen yksinoppimisen, tiedon panttaamisen ja kilpailun sijaan,
  • oppilaiden yhteistyön, sosiaalisten-, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitojen ja asenteiden kehittäminen,
  • oppilaiden itsetunnon ja opiskelumotivaation kohottaminen sekä
  • kaikkien oppilaiden laadullisesti ja määrällisesti parempi oppiminen.[1]

Periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteita ovat:

  • positiivinen riippuvuus
  • avoin ja monipuolinen vuorovaikutus
  • vastuu omasta ja toisten oppimisesta
  • yhteistyötaidot
  • ryhmän ja oman toiminnan arviointi.[2]


Sovelluksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti yhteistoiminnallinen oppiminen ja sen sovellutukset liitetään formaaliin kouluopetukseen. Tällöin opettaja on usein yhteistoiminnallisen oppimistilanteen rungon rakentaja ja varmistaa yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteiden toteutumisen. [3] Viime aikoina on saatu tutkimustuloksia, joiden perusteella yhteistoiminnallinen oppiminen kytkeytyy myös innovaatioyritysten toimintaan ja asiantuntijoiden väliseen tiedonjakamiseen.[4] Yhteistoiminnallisen oppimisen tarkastelu saattaa auttaa hahmottamaan yrityksen innovaatioprosessin kehittymistä.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sahlberg, Pasi & Leppilampi, Asko: Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessä oppimisen mahdollisuuksia etsimässä.. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. (suomeksi)
  • Siltala, Reijo: Innovatiivisuus ja yhteistoiminnallinen oppiminen liike-elämässä ja opetuksessa.. Turku: Turun yliopisto, 2010. Teoksen verkkoversio. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Helsingin Opetusviraston mediakeskus: Tutkiva verkko-oppiminen 2003. Viitattu 8.7.2010. (suomeksi)
  2. Siltala, R. 2010. Innovatiivisuus ja yhteistoiminnallinen oppiminen liike-elämässä ja opetuksessa. Turku: Turun yliopisto
  3. Saloviita, T. 2006. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja osallistava kasvatus. Juva: PS-Kustannus.
  4. Siltala, R. 2010. Innovatiivisuus ja yhteistoiminnallinen oppiminen liike-elämässä ja opetuksessa. Turku: Turun yliopisto
  5. Siltala, R., Suomala, J., Taatila, V. & Keskinen, S. 2007. Cooperative Learning in Finland and in California during the innovation process.