Niobiumkarbidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niobiumkarbidi
Tunnisteet
CAS-numero 12069-94-2
Ominaisuudet
Molekyylikaava NbC
Moolimassa 104,92 g/mol
Ulkomuoto Harmaata tai sinertävää ainetta[1]
Sulamispiste 3 600 °C[2]
Kiehumispiste 4 300 °C[2]
Tiheys 7,788 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene[2]

Niobiumkarbidi (NbC) on epäorgaaninen yhdiste ja niobiumin karbidi. Yhdiste on kovaa, minkä vuoksi sitä käytetään työkalujen terissä.

Rakenne ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niobiumin ja hiilen muodostamalla yhdisteellä on kaksi kiinteää faasia: diniobiumkarbidi ja niobiumkarbidi, joita voidaan kuvata kaavoilla Nb2C ja NbC. Näistä diniobiumkarbidi on alkeiskopiltaan heksagonaalinen ja niobiumkarbidi pintakeskeinen kuutiollinen. Niobiumkarbidin rakenne vaihtelee epästoikiometrisestä yhdisteestä, jota voidaan kuvata kaavalla NbC0,7, lähes stoikiometriseen. Ainoastaan niobiumkarbidilla on teollista käyttöä. Niobium karbidin väri riippuu yhdisteen hiilipitoisuudesta. Lähes stoikiometrisissä suhteissa hiiltä ja niobiumia sisältävä niobiumkarbidi on laventelinsinistä ja pienemmillä hiilipitoisuuksilla harmaata.[2][3]

Niobiumkarbidi on kovaa ja kemiallisesti passiivista. Se ei liukene veteen eikä edes kuningasveteen. Ainoastaan väkevän typpihapon ja vetyfluoridin seos liuottaa yhdistettä. Niobiumkarbidi hapettuu happiatmosfäärissä kuumennettaessa yli 1 100 °C lämpötilassa. Ammoniakin ja typen kanssa kuumennettaessa muodostuu niobiumnitridiä.[2]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niobiumkarbidia voidaan valmistaa kuumentamalla niobium- ja hiilijauheiden seosta. Teollisesti sitä tuotetaan kuitenkin kuumentamalla hiiltä ja niobiumpentoksidia. Reaktio käynnistyy 675 °C, mutta täydellisen reaktion varmistamiseksi joudutaan käyttämään korkeampia 1 800–2 000 °C lämpötiloja.[2]

Nb2O5 + 7 C → 2 NbC + 5 CO

Niobiumkarbidia valmistetaan myös kemiallisella kaasufaasipinnoitusmenetelmällä. Tällöin käytetään metaania ja niobiummetallia tai niobiumpentakloridia, vetyä ja hiilivetyjä tai hiilitetrakloridia. Jälkimmäisellä tavalla voidaan käyttää alempaa lämpötilaa ja laajempia painealueita.[2][1]

Nb + CH4 → NbC + 2 H2
2 NbCl5 + 2 CCl4 + 9 H2 → 2 NbC + 18 HCl

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niobiumkarbidia käytetään työkalujen terissä kovuutta lisäävänä materiaalina. Sitä käytetään usein muiden karbidien, kuten tantaalikarbidin, volframikarbidin ja titaanikarbidin kanssa. Tällöin näiden voidaan katsoa muodostavan kiinteän liuoksen. Yhdistettä käytetään myös niobiummetallin pinnoitteena, suprajohdesovellutuksissa ja valmistettaessa niobiummetallia kuumentamalla niobiumkarbidin ja niobiumpentoksidin seosta.[2][3][1][4][5]

5 NbC + Nb2O5 → 7 Nb + 5 CO

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hugh O. Pierson: Handbook of chemical vapor deposition, s. 241. William Andrew, 1999. ISBN 978-0-8155-1432-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.1.2011). (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i James E. Schlewitz :Niobium and Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.1.2011
  3. a b Joachim Eckert: Niobium and Niobium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.1.2011
  4. Joseph R. Davis: Tool materials, s. 38. ASM International, 1995. ISBN 978-0871705457. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.1.2011). (englanniksi)
  5. C. K. Gupta: Chemical metallurgy: principles and practice, s. 371. Wiley-VCH, 2003. ISBN 978-3527303762. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.1.2011). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.