Niobiumpentakloridi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niobiumpentakloridi

Niobium pentachloride solid.jpgNiobium-pentachloride-dimer-2D.png

Tunnisteet
CAS-numero 10026-12-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava NbCl5
Moolimassa 270,16 g/mol
Ulkomuoto Keltaisia kiteitä.[1][2]
Sulamispiste 208,3°C[1]
Kiehumispiste 248,2°C[1]
Tiheys 2,74 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Hydrolysoituu vedessä [1][2]

Niobiumpentakloridi eli niobium(V)kloridi (NbCl5) on niobium- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään niobiummetallin ja muiden niobiumyhdisteiden valmistuksessa ja orgaanisessa synteesissä.

Rakenne ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa niobiumpentakloridi muodostaa kirkkaan keltaisia kiteitä, jotka ovat hyvin hygroskooppisia. Se hydrolysoituu vedessä muodostaen vetykloridia, niobiumoksikloridia ja vedellistä niobiumpentoksidia, jota kutsutaan niobiumhapoksi. Yhdiste liukenee rikkihappoon ja orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, bentseeniin ja tetrahydrofuraaniin. Niobiumpentakloridi sulaa noin 250 °C lämpötilassa punaoranssiksi nesteeksi.[1][2][3]

Kaasufaasissa niobiumpentakloridi esiintyy monomeerinä, mutta nesteessä ja kiinteässä olomuodossa se on dimeeri, jonka niobiumionit ovat yhteydessä toisiinsa kahden kloridi-ionin välityksellä. Rakenne on analoginen tantaalipentakloridin kanssa. Yhdiste on Lewis-happo ja muodostaa komplekseja Lewis-emästen kanssa.[3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin tapa valmistaa niobiumpentakloridia teollisesti on niobiummetallin tai ferroniobiumin käsittely kloorikaasulla 300–350 °C lämpötilassa. Myös niobiumpentoksidin ja hiilen seosta voidaan kloorata, mutta tällöin muodostuu niobiumpentakloridin lisäksi usein myös niobiumoksikloridia.[1][2]

2 Nb + 5 Cl2 → 2 NbCl5

Erittäin puhdasta niobiummetallia valmistetaan niobiumpentakloridista pelkistämällä vedyn avulla ja tämä on yhdisteen tärkein käyttö. Siitä valmistetaan myös muita niobiumyhdisteitä, kuten niobiumpentaeroksidia ja muita alkoksideja, joita hyödynnetään niobiumpentoksidin valmistuksessa. Sitä käytetään myös Diels–Alder-reaktioissa, joissa se aktivoi alkeeneja ja katalyyttinä Friedel–Crafts-reaktioissa.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h James E. Schlewitz :Niobium and Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2009 Teoksen verkkoversio Viitattu 09.04.2012
  2. a b c d e Sven Albrecht, Christian Cymorek & Joachim Eckert: Niobium and Niobium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 09.04.2012
  3. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 690. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.04.2012). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.