Hiilitetrakloridi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hiilitetrakloridi

Carbon-tetrachloride-3D-vdW.png
Carbon Tetrachloride.svg

Tunnisteet
CAS-numero 56-23-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava CCl4
Moolimassa 153,82 g/mol
Ulkomuoto Väritön neste
Sulamispiste −22,9 °C (250 K)
Kiehumispiste 76,8 °C (350 K)
Tiheys 1,5842 g/cm3
Liukoisuus veteen 0,08 g / 100 ml (20 °C)

Hiilitetrakloridi (CCl4) eli tetrakloorimetaani on synteettinen kemiallinen yhdiste, jota on käytetty vaahtosammuttimissa ja jääkaapeissa. Aineesta on kuitenkin luovuttu sen myrkyllisyyden takia. Huoneenlämmössä ja normaalipaineessa se on läpinäkyvää, väritöntä nestettä, jolla on helposti tunnistettava makea tuoksu.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmiten hiilitetrakloridia muodostetaan hiilidisulfidista ja kloorista. 105-130 °C:n lämpötilassa aineet reagoivat keskenään muodostaen hiilitetrakloridia:

CS2 + 3Cl2 → CCl4 + S2Cl2

Pieni määrä hiilitetrakloridia muodostuu myös metyleenikloridin ja kloroformin synteesiprosessissa, alla olevassa reaktiossa:

CH4 + 4Cl2 → CCl4 + 4HCl

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilitetrakloridimolekyylissä hiiliatomiin yksinkertaisilla kovalenttisilla sidoksilla kiinnittyneet neljä klooriatomia sijoittuvat symmetrisesti muodostaen tetraedrin. Symmetrisyyden ansiosta molekyylillä ei ole dipolimomenttia. Tämän ansiosta hiilitetrakloridi on ei-polaarinen, joten sitä voidaan käyttää liuottamaan muita ei-polaarisia yhdisteitä. Puhtaalla hiilitetrakloridilla on alhaisissa lämpötiloissa erittäin huono syttyvyys.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa hiilitetrakloridia käytettiin vaahtosammuttimissa, liuottimena kuivapesussa, tuholaistorjunnassa sekä jäähdytysaineena. Kun aineen myrkyllisyys tuli selville, alettiin sitä korvata turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Ainetta on käytetty myös neutriinojen etsinnässä.

Vaikutukset ihmiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altistuminen suurille määrille hiilitetrakloridia voi vaikuttaa keskushermoston, mukaan lukien aivojen, toimintaan. Altistuneet voivat tuntea itsensä huumatuiksi. Muita oireita ovat päänsärky, huimaus, väsymys ja pahoinvointi. Pidempiaikainen altistus voi aiheuttaa kooman tai jopa kuoleman. Lyhytaikainenkin altistus voi aiheuttaa maksa- ja munuaisvaurioita.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]