Nikkōn pyhäköt ja temppelit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikkōn pyhäköt ja temppelit
Rinnō-jin temppelin päärakennus.
Rinnō-jin temppelin päärakennus.
Maailmanperintökohde
Sijainti Japanin lippu Nikkō,
Tochigin prefektuuri, Japani
36°44′51″N, 139°36′38″E
Tyyppi Kulttuurikohde
Kriteerit I, IV, VI
Tunnusnumero 913
Valintahistoria
Valintavuosi 1999

Nikkō

Nikkōn pyhäköt ja temppelit on Unescon maailmanperintökohde Japanissa, Nikkōn kaupungissa. Siihen kuuluu kaksi šintolaista pyhäkköä ja buddhalainen temppeli, jotka muodostuvat useista erillisistä rakennuksista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikkōn pyhäkköjen ja temppeleiden historia ulottuu 700-luvun lopulle, jolloin buddhalainen munkki Shodo rakensi ensimmäiset rakennukset Nikkōn rinteille. Alueen vuoria oltiin kuitenkin palvottu pitkään. Osa Futarasanin pyhäkön ja Rinnō-jin temppelin rakennuksista ovat tuolta ajalta.[1]

Kamagura-shōgunaatti vakiinnutti asemiaan Kantōn alueella 1100-luvulla, minkä jälkeen Nikkō vahvisti asemiaan Kantōn keskeisenä hengellisenä keskuksena. Seutu kuitenkin hylättiin 1500-luvulla Muromachi-kaudella. Temppelien merkitys uudistui 1600-luvun alussa, kun alue valittiin Tōshō-gūn rakennuspaikaksi. Useasta rakennuksesta koostuva pyhäkkö rakennettiin Tokugawa-shōgunaatin perustajan Tokugawa Ieyasu mausoleumiksi.[1]

Meiji-kaudella 1871 Nikkōn alueen pyhäköt päätettiin jakaa kolmeen rykelmään, ja jaon seurauksena syntyivät Futarasanin pyhäkkö ja Tōshō-gū, jotka menivät šintolaisille, ja buddhalainen Rinnō-ji. Nikkōn pyhäköt ja temppelit suojeltiin jo 1800-luvun lopulla, kun ne suojeltiin lain mukaan vuonna 1897.[1]

Kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohde hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1999. Se on kooltaa 51 hehtaaria ja sitä ympäröi 373 hehtaarin suojavyöhyke.[2] Kohteeseen kuuluu kolme pyhää rakennuskokonaisuutta. Šintolainen Futarasanin pyhäkkö ja buddhalainen Rinnō-ji ovat saaneet alkunsa jo varhain 700- ja 800-luvuilla. Niiden uudemmat rakennukset ovat kuitenkin 1600-luvulla, jolloin niitä myös kunnostettiin. Tokugawa Ieyasun mausoleumi Tōshō-gū rakennettiin puolestaan 1600-luvun puolivälin tienoilla.[3]

ICOMOSin mukaan Nikkōn pyhäköt ja temppelit täyttävät kolme Unescon kriteeriä maailmanperintökohteelle (I, IV, VI). Nikkōn pyhäköt ovat arkkitehtonisesti ja taiteellisesti korkealaatuisia, ja tätä asiaa korostaa lisäksi rakennusten ja luonnon harmoninen yhteiselo. Pyhäköt edustavat Edo-kauden arkkitehtonista huippua, ja lisäksi pyhäköt ovat luonnollisten ympäristöjensa kanssa ainutlaatuinen esimerkki perinteisestä japanilaisesta uskonnollisesta keskuksesta.[4]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Icomos, s. 1
  2. Shrines and Temples of Nikko Unesco. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  3. Icomos, s. 1-2
  4. Icomos, s. 4

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]