Neuvostoliiton 139. jalkaväkidivisioona
Neuvostoliiton 139. jalkaväkidivisioona (ven. 139-я стрелко́вая диви́зия) oli talvisotaan osallistunut puna-armeijan jalkaväkidivisioona, joka taisteli suomalaisjoukkoja vastaan Tolvajärven–Ägläjärven alueella.
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelut Tolvajärvellä alkoivat 6. joulukuuta 1939. 139. jalkaväkidivisioona kuului Neuvostoliiton 8. armeijan alaisuuteen. Divisioonan komentajana talvisodan alussa toimi marraskuussa 1939 ylennetty prikaatinkomentaja Nikolai Beljajev. 139. Jalkaväkidivisioona ei pystynyt lyömään suomalaisjoukkoja useista hyökkäysyrityksistä huolimatta. 13. joulukuuta 1939 Neuvostoliiton tykistöhallinnon päällikkö 2. luokan armeijakomentaja Grigori Kulik vaihtoi Beljajevin pois 139. jalkaväkidivisioonan komentajan paikalta. Tilalle tuli prikaatinkomentaja Pavel Ponedelin 15. joulukuuta 1939. Kun Tolvajärven–Ägläjärven taistelut alkoivat 6. joulukuuta 1939 oli 139. Jalkaväkidivisioonan kokonaisvahvuus 15 362 miestä, 90 tykkiä ja 20 panssarivaunua.
- Divisioonan tappiot
8. armeijan esikunta ilmoitti tappioiksi Tolvajärven-Ägläjärven taisteluissa 30. marraskuuta 1939 – 1. tammikuuta 1940 välillä:
- kaatuneita 761
- haavoittuneita 1 715
- kadonneita 1 076
- kokonaistappiot 3 552
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisessa maailmansodassa 139. divisioona taisteli Ukrainassa ja tuhoutui jo kesällä 1941 operaatio Barbarossan yhteydessä Itärintamalla Umanin taistelussa.
Sodan kuluessa 139. jalkaväkidivisioona perustettiin kahdesti uudelleen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.