Naturalistic Inquiry

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Naturalistic Inquiry on Yvonna S. Lincolnin ja Egon G. Guban vuonna 1985 ilmestynyt johdatus[1] tutkimukselliseen ajattelutapaan tai paradigmaan, joka esittää tutkimuksen perusoletukset luonnontieteellisestä eli positivistisesta tieteenperinteestä poikkeavasti. Tekijät katsovat, että kirjan edustamaa naturalistista (naturalistic) näkökulmaa voi kutsua myös jälkipositivistiseksi, etnografiseksi, fenomenologiseksi, subjektiiviseksi, hermeneuttiseksi ja humanistiseksi. Sitä voi nimittää myös tapaustutkimukseksi (case study). Kyse on yhteisestä lähtökohdasta, jota sovelletaan eri tavoin.[2]

Naturalistic Inquiryn keskeiset piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naturalistic Inquiryn keskeisiä näkökohtia ovat seuraavat:

  1. "Natural setting": todellisuuksia on tutkittava kokonaisuuksina konteksteineen jakamatta osiin.[3]
  2. Tutkija on instrumentti vastakohtana ennalta laadituille välineille (kuten kyselyille).[3]
  3. Hiljainen tieto täydentää kodifioitua eli järjestettyä ja tallennettua tietoa koska moninaisten todellisuuksien vivahteet voidaan ymmärtää vain siten.[4]
  4. Laadulliset menetelmät ovat avainasemassa, vaikkeivät ainoita käytettyjä menetelmiä.[4]
  5. Tarkoituksellinen ja teoreettinen otanta ovat keskeisiä aineistonhankinnssa.[4]
  6. Analyysi on induktiivista, koska se todennäköisemmin tavoittaa moninaiset todellisuudet.[4]
  7. Teoria on aineistolähtöistä (grounded theory), jotta asiayhteydet tavoitetaan paremmin.[5]
  8. Tutkimuksen design on emergenttiä (virtaavaa, kehkeytyvää, esiin kiertyvää), koska moninaisia todellisuuksia ei tavoiteta jäykällä etukäteissuunnittelulla.[5]
  9. Tulokset ovat neuvottelun kohteena, koska tulokset riippuvat tietäjän (knower) eli tutkijan ja tiedettävän (known) suhteesta.[5]
  10. Tutkimukset raportoidaan tapaustutkimuksina luonnontieteellisen (scientific) tai teknisen (technical) raportointitavan sijasta.[6]
  11. Tulkinta on idiografista (idiographic) eli erityispiirteisiin keskittyvää.[7]
  12. Tulosten sovellukset esitetään vain alustavina. Tutkijalla on lupa epäröidä.[7]
  13. Tutkimuksen rajat asetetaan joustavasti tutkimuksessa kehkeytyvän fokuksen mukaan (tutkimusongelmat, arviointitutkimuksessa evaluoitavien mukaan ja toimintapolitiikkojen tutkimuksessa vaihtoehtojen (policy options) mukaan).[7]
  14. Luotettavuus (trustworthiness) määritellään konventionaalisista sisäisen ja ulkoisen validiteetin, reliabiliteetin ja objektiivisuuden lähtökohdista poiketen lähtien Naturalistic Inquiryn aksioomista ja proseduureista.[8]

Määritelmän sijasta eroja ja periaatteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naturalist inquiryn määritelmän esittämisen sijasta tekijät katsovat voivansa esittää siitä yleiskäsityksen ("an overall perspective"). Egon Guba on kuitenkin aiemmassa näkökulmaltaan rajatummassa teoksessaan Toward a methodology of naturalistic inquiry in educational evaluation (1978) esittänyt sille peräti yhdeksän eri määritelmää, joita tässä teoksessa ei kuitenkaan käytetä.[9]

Naturalistic inquiryn suhde normaalitieteeseen on samankaltainen kuin lahkojen suhde kirkkoon: eronteko lähtökohtaansa omilla tulkinnoillaan.[9]

Olennaista on, mitä tutkija tekee..., joukko toimintoja, joihin tutkija sitoutuu tutkimuskohteeseen vaikuttamisen ja analyysiyksiköiden määrittelyn ulottuvuuksilla.[10] Kysymys ei ole tutkijan vapaudesta, vaan Naturalistic inquiryn lähtökohdista, sen aksioomista.

Naturalistic Inquiryn aksioomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naturalistic Inquiryn lähtöoletukset eli aksioomat ovat seuraavat[11]:

  • Todellisuudet ovat moninaisia, rakennettuja ja holistisia.
  • Tutkija ja kohde ovat yhteydessä toisiinsa, erottamattomia.
  • Vain aikaan ja kontekstiin sidotut työhypoteesit (idiografiset lausumat) ovat mahdollisia.
  • Kaikki oliot (entiteetit) ovat keskinäisissä, toisiaan muotoilevissa suhteissa, joten on mahdotonta erottaa syitä vaikutuksista.

Kritiikki positivismia vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naturalistic Inquiryssa esitetty positivismin kritiikki keskittyy seuraaviin teemoihin[12]:

  • Positivismi ei tarkastele riittävästi sitä, mitä tiede on. Yritykset löytää tieteen demarkaatio-ongelman ratkaisu, siis välttämättömät ja riittävät ehdot, joilla jokin uskomusjärjestelmä on tiedettä, ovat epäonnistuneet.
  • Positivismi ei kykene käsittelemään seuraavia teorian ja faktojen suhteisiin liittyviä kysymyksiä: a) induktion ongelmaa eli teorian alimääräytymistä ja b) faktojen teoriapitoisuutta eli sitä, että "pelkät" faktat, ilman että ne olisivat jonkin teorian määrittämiä, ovat mahdottomia.
  • Positivismi on liian riippuvaista operationalismista, joka itsessään on havaittu puutteelliseksi näkökannaksi.
  • Positivismilla on ainakin kaksi seurausta, jotka ovat sekä epäjohdonmukaisia (repugnant) että perusteettomia: a) determinismi, joka on epäjohdonmukaista siinä mielessä, mitä siitä seuraa ihmisen vapaan tahdon kannalta ja perusteetonta Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen valossa b) reduktionismi, joka on epäjohdonmukaista alistaessaan myös inhimilliset ilmiöt yhden ainoan luonnonlakien joukon alaiseksi ja perusteetonta monien myös fysiikan ja matematiikan löydösten, esimerkiksi Gödelin epätäydellisyyslauseen valossa.
  • Positivismi on tuottanut sellaista ihmiseen kohdistuvaa tutkimusta, joka hylkää koehenkilöiden ihmisyyden, mistä seuraa paitsi eettisiä myös validiteettiongelmia.
  • Positivismi ei kykene käsittelemään emergenttejä käsitteellisiä tai empiirisiä muotoiluja eri alueilla. Esimerkkejä: Gödelin epätäydellisyyslause, Heisenbergin epätarkkuusperiaate, Bellin teoreema.
  • Positivismi perustuu ainakin viiteen sellaiseen oletukseen, joita on yhä vaikeampi pitää perusteltuina: a) ontologinen oletus yhdestä tavoitettavasta maailmasta, joka voidaan purkaa osiin erikseen tutkittavaksi ja jossa kokonaisuus on osiensa summa, b) epistemologinen oletus siitä, että havainnoija ja kohde voidaan erottaa toisistaan, c) oletus havaintojen konteksti- ja aikariippumattomuudesta, d) oletus lineaarisesta kausaalisuudesta, e) oletus arvovapaudesta eli siitä, että metodologia takaa tutkimuksen tulosten olevan riippumattomia kaikista arvojärjestelmistä.

Sovellus laadullisen tutkimuksen arviointiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen luku 11 Establishing Trustworthiness tarkastelee esitellyn paradigman mukaisen tutkimuksen luotettavuuden kysymyksiä. Positivistisen tieteen luotettavuuskriteereitä ovat validiteetti ja reliabiliteetti. Niillä vastataan kysymyksiin tutkimuksen totuusarvosta, sovellettavuudesta, toistettavuudesta ja neutraaliudesta.[13]

Naturalistic Inquiry -paradigmassa luotettavuutta (trustworthiness) tuotetaan ulottuvuuksilla, joita teoksessa kutsutaan tekniikoiksi (techniques) [14]:

  1. toiminta kentällä luotettavuuden todennäköisyyden lisäämiseksi
  2. vertaiskritiikki (peer debriefing)
  3. negatiivisten tapausten analyysi työhypoteesien tarkentamiseksi
  4. aineiston tallentaminen tarkistamista varten (referential adequacy)
  5. tutkimukseen tietoa tuottaneiden henkilöiden eli informanttien edustajien tekemät tarkistukset (member checks)
  6. aineiston rikas kuvaus (thick description)
  7. ulkopuolinen tarkastus a) prosessin osalta (dependability audit) b) ja tulosten oikeellisuuden osalta (confirmability audit)
  8. reflektiivinen päiväkirja (reflexive journal)

Kirjoittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naturalistic Inquiryn julkaisuajankohtana Yvonna S. Lincoln toimi kasvatustieteen apulaisprofessorina University of Kansasissa. Hän oli suorittanut kandidaatintutkintonsa (baccalaureate degree) Michigan State Universityssä 1967 aineinaan historia ja sosiologia, maisterintutkinnon (master's degree) historian alalta University of Illinoisissa 1970 ja tohtorintutkinnon Indiana Universityssä 1977 aihealueena korkeakoulutus (higher education), organisaatioteoria ja evaluaatiotutkimus (program evaluation).

Egon S. Guba oli kasvatustieteen professori Indianan yliopistossa, Bloomingtonissa. Hänellä oli kandidaatintutkinto matematiikasta ja fysiikasta Valparaiso Universitystä (1947), maisterintutkinto tilastotieteestä ja mittaamisesta (statistics and measurement) University of Kansasista (1950) ja tohtorintutkinto määrällisistä tutkimusmenetelmistä (quantitative inquiry) University of Chicagosta (1952).[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lincoln, Yvonna S. & Guba, Egon G.: Naturalistic Inquiry. Newbury Park, London, New Delhi: Sage, 1985. ISBN 0-8039-24331. (englanniksi)
  • Willems, Edwin P. & Rausch, Harold L.: Naturalistic wiewpoints in psychological research. New York: Holt, Rinehart & Winston, 1969. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ "[T]he book is intended as an introduction" (Lincoln & Guba 1985, 9)
  2. ↑ Lincoln & Guba 1985, 7-8
  3. ↑ a b Lincoln & Guba 1985, 39
  4. ↑ a b c d Lincoln & Guba 1985, 40
  5. ↑ a b c Lincoln & Guba 1985, 41
  6. ↑ Lincoln & Guba 1985, 41-42
  7. ↑ a b c Lincoln & Guba 1985, 42
  8. ↑ Lincoln & Guba 1985, 42-43
  9. ↑ a b Lincoln & Guba 1985, 8
  10. ↑ Willems & Rausch 1969, 46, lainattu teoksessa Lincoln & Guba 1985 sivu 8
  11. ↑ Lincoln & Guba 1985, 37
  12. ↑ Lincoln & Guba 1985, 24-28
  13. ↑ Lincoln & Guba 1985, 290
  14. ↑ Lincoln & Guba 1985, 308, 309, 313, 316, 318-319, 328
  15. ↑ Naturalistic Inquiry 1985, 415-416

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Guba, Egon G.: Toward a Methodology of Naturalistic Inquiry in Educational Evaluation. CSE Monograph Series in Evaluation, 8. Center for the Study of Evaluation, UCLA Graduate School of Education, University of California, 1978. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Naturalistic_Inquiry&oldid=20429099”