Nathaniel Prentice Banks

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nathaniel P. Banks

Nathaniel Prentice Banks (30. tammikuuta 18161. syyskuuta 1894) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja sotilas, Massachusettsin kuvernööri, edustajainhuoneen puhemies ja Unionin kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Banks syntyi Walthamissa Massachusettsissa esikoisena Nathaniel P. Banks Seniorille ja Rebecca Greenwood Banksille. Hän sai vain peruskoulutuksen ja alkoi hyvin nuorena työskennellä paikallisessa puuvillatehtaassa. Hän työskenteli vähän aikaa mekaanikkona, sanomalehtieditorina, opiskeli lakia, sai oikeuden harjoittaa ammattia 23-vuotiaana, ja hänen kykynsä puhujana toi hänelle menestystä. 11. huhtikuuta 1847 hän meni naimisiin Mary Theodosia Palmerin kanssa Providencessa Rhode Islandissa.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Banksin puoliso Mary Theodosia Palmer.

Banks oli demokraattien edustajana Massachusettsin edustajainhuoneessa 1849–1853 ja puhemiehenä 1851–1852. Hän oli osavaltionsa perustuslakikokouksen jäsen 1853, ja samana vuonna hänet valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen demokraattien ehdokkaana. 2. helmikuuta 1856 hänet valittiin kongressin puhemieheksi, ja hän antoi orjuuden vastustajille tärkeitä tehtäviä kongressissa. Hän erosi seuraavana vuonna ja oli kotiosavaltionsa kuvernööri 1858–1861. Hän yritti päästä presidenttiehdokkaaksi, mutta epäonnistui ja toimi vähän aikaa Chicagossa rautateillä ja teki maakauppoja.

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan alkaessa Banks nimitettiin kenraalimajuriksi 16. toukokuuta 1861. Hän taisteli Stonewall Jacksonia vastaan huonolla menestyksellä Shenandoahin laaksossa ja tavallaan auttoi tekemään tästä kuuluisan. Marraskuussa 1862 Banks keräsi 30 000 vapaaehtoista Uudesta-Englannista ja New Yorkista ja purjehti sen jälkeen etelävaltioihin, missä hän korvasi kenraalimajuri Benjamin Butlerin. Hänen oli tarkoituksena marssia Vicksburgiin kenraalimajuri Ulysses S. Grantin joukkojen avuksi. Hän marssittikin joukkonsa Alexandriaan Louisianassa ryöstellen matkalla puuvillaa ja vapauttaen orjia. Hän piiritti Port Hudsonia Louisianassa, kunnes sen varuskunta antautui 9. heinäkuuta 1863. Samana syksynä hän järjesti kaksi tutkimusmatkaa Texasiin estämällä Ranskaa Meksikosta käsin valtaamasta sitä tai auttamasta konfederaatiota. Hän onnistuikin valtaamaan Texasin saaret ja Rio Granden suun. Vuonna 1864 kenraali Grant käski hänen vallata Mobilen Alabamassa, mutta hän olisi mieluummin suunnannut Galvestoniin, jonka valtaaminen annettiin Henry Wager Halleckin tehtäväksi.

Red Riverin kampanja ja sodan jälkeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Banks taisteli Richard Taylorin joukkoja vastaan Red River -kampanjan aikana ja joutui vetäytymään saavuttamatta oikeastaan mitään. Hän liittyi tämän jälkeen yhteen William Tecumseh Shermanin joukkojen kanssa. Jonathan H. Carterin komentamat konfederaation joukot Red Riverillä eivät antautuneet ennen kuin kesäkuussa 1865, yli kaksi kuukautta Robert E. Leen antautumisen jälkeen.

Sodan jälkeen Banks työskenteli hallinnollisissta tehtävissä Washingtonissa. Hän oli kongressin jäsen 1865–1873 ja työskenteli ulkoasioiden komiteassa. Hän kuoli Walthamissa ja on haudattu sinne Grove Hillin hautausmaahan.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nathaniel Prentice Banks