Nalidiksiinihappo
| |
Nalidiksiinihappo
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1-etyyli-7-methyyli-4-okso-[1,8]naftyyridiini-3-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C12H12N2O3 |
| Moolimassa | 232.235 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | renaalinen, pitkälti epäaktiivisessa muodossa |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Nalidiksiinihappo on vanha akuuttien virtsatietulehduksien hoitoon käytettävä lääkeaine. Sen vaikutusmekanismi on kahtalainen. Ensinnäkin se estää mikrobien kahdentumista, jolloin se on bakteriostaattinen eli bakteerien kasvua estävä. Toisaalta suurina annoksina sen on todettu olevan myös bakterisidinen eli se denaturoi bakteerien DNA:ta. Lääkkeen ongelmana on, että se imeytyy huonosti ruoansulatuskanavasta ja virtsaan erittyy munuaisten kautta aktiivisena vain alle kymmenen prosenttia lääkkeestä. Aine hajoaa suureksi osaksi maksassa. Aine vaikuttaa parhaiten emäksisessä ympäristössä.[1]
Nalikdiksiinihappo tehoaa parhaiten kolibakteeriin. Myös Proteus- ja Klebsiella-lajit ovat enimmäkseen valmisteelle herkkiä. Sen sijaan virtsatulehdusten aiheuttajista enterokokit ja Pseudomonas-lajit ovat vastustuskykyisiä.[1]
Vakavista sivuvaikutuksista on hyvin raportoitu pikkulasten aivopaineen nousu. Epilepsia on vasta-aihe lääkkeen käytölle, ja on myös tavattu fototoksisia reaktioita sekä harvakseltaan allergioita.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pekka Männistö ja Jouko Tuomisto: Farmakologia ja toksikologia, s. 652. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy, 1982. ISBN 951-99395-7-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Nalidixic acid (englanniksi)
- ChemBlink: Nalidixic acid (englanniksi)