Virtsatieinfektio
| Virtsatieinfektio | |
|---|---|
 Virtsanäytteessä mikroskoopilla näkyvät valkosolut ja basillit viittaavat virtsatieinfektioon. |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | N39.0 Sijainniltaan määrittämätön virtsatieinfektio |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Virtsatieinfektiossa (VTI) virtsateissä tapahtuu bakteerien lisääntymistä. Yleisin virtsatieinfektioiden aiheuttaja on Escherichia coli -bakteeri. Virtsatieinfektio johtaa tulehdukseen virtsateissä, tyypillisesti virtsaputkentulehdukseen eli uretriittiin sekä virtsarakontulehdukseen eli kystiittiin – näitä kahta voidaan nimittää yhdessä uretrokystiitiksi (tai Käypä hoito -suosituksen mukaan kystiitiksi)[1]. Bakteerien levitessä ylemmäs virtsateissä voi seurauksena olla munuaistulehdus eli pyelonefriitti.[2]
Miehillä virtsatieinfektioon voi liittyä myös eturauhastulehdus eli prostatiitti.[2]
Epidemiologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alle yksivuotiailla virtsatieinfektioiden ilmaantuvuus on 7 : 1 000, eikä suurta eroa poikien ja tyttöjen välillä ole. Yksivuotiaasta ylöspäin virtsatieinfektioiden ilmaantuminen vähenee iän myötä pojilla voimakkaasti ja tytöillä vähemmän.[1]
Imeväisiän jälkeen virtsatieinfektiot ovat naisilla huomattavasti yleisempiä kuin miehillä.[1]
Virtsatieinfektiolle altistavat heikentynyt limakalvopuolustus (esimerkiksi vaihdevuosien jälkeen), yhdyntä ja virtsanjohdinten toiminnan häiriöt. Virtsateihin kohdistunut toimenpide tai katetrointi lisää VTI:n riskiä ja selittää usein miehen virtsatieinfektion.[1] Virtsarakon epätäydellinen tyhjeneminen on merkittävä VTI:n riskitekijä.[2]
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dysuria eli virtsatessa tuntuva kipu tai kirvely on virtsaputken infektiosta kertova oire. Virtsarakontulehdukseen liittyy pakottava ja tiheästi esiintyvä virtsaamistarve.[2]
Pyelonefriitissä ei välttämättä ole virtsaamisoireita, mutta voi esiintyä kuumetta ja kipua kyljessä tai selässä.[1]
Imeväisikäisillä virtsatieinfektio ei välttämättä aiheuta paikallisia oireita.[1]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käypä hoito -suosituksen mukaan naisen komplisoitumaton virtsarakontulehdus voidaan todeta oireiden perusteella. Muunlaista tulehdusta epäiltäessä tutkitaan virtsanäyte, ja siitä tehdään bakteeriviljely. Virtsatieinfektiota hoidetaan mikrobilääkkeellä. Mikäli VTI-potilaalla on katetri, se tulisi vaihtaa tai mahdollisuuksien mukaan poistaa.[1]
Karpalomehua on perinteisesti käytetty virtsatieinfektion ehkäisyyn ja hoitoon.[1][3] Käyttöä on tutkittu vuonna 2012 julkaistujen tietojen mukaan esimerkiksi Oulun yliopistossa. Puolukka-karpalomehun käyttö antibiootin ohella on vähentänyt virtsatietulehduksen uusimista lapsilla jopa 40 prosenttia.[4]
Ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virtsatieinfektioita voidaan ehkäistä hyvällä alapään hygienialla. Saippua alapään pesuaineena aiheuttaa kuitenkin ihoärsytystä ja siten infektioiden lisääntymistä molemmilla sukupuolilla. Sukuelinten pesu juoksevalla vedellä ja suihkulla ilman saippuaa on järkevä ratkaisu.[5]. Virtsatieinfektioille voi altistua huonojen WC-tottumusten seurauksena. Naisilla tämä tarkoittaa mm. pyyhkimistä takaa eteenpäin. Tällöin ulosteperäiset bakteerit pääsevät nousemaan virtsaputkeen.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Virtsatieinfektiot Käypä hoito. 7.11.2006. Viitattu 27.11.2010.
- ↑ a b c d Black, Jacquelyn G.: ”Urogenital and Sexually Transmitted Diseases”, Microbiology, s. 610. International Student Version, Seventh Edition. John Wiley & Sons (Asia) Pte. Ltd., 2008. ISBN 978-0470-23415-0. (englanniksi)
- ↑ Terveydeksi.fi,
- ↑ Ylen uutiset viitattu 2.11.2012
- ↑ Virtsatieinfektio Hoitonetti. Arkistoitu 27.12.2010.
- ↑ What is a Urinary Tract Infection? News Medical.