Myrkkykaktus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Myrkkykaktus
Peyote Cactus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Suku: Lophophora
Laji: williamsii
Kaksiosainen nimi
Lophophora williamsii
(Lem. ex Salm-Dyck) Coult.[2]
Katso myös
 Commons-logo.svg Myrkkykaktus Commonsissa

Myrkkykaktus (Lophophora williamsii, esp. peyote) eli meskaliinikaktus[3] on kaktuskasveihin (Cactaceae) kuuluva kasvi. Sen nahuatlinkielinen nimi peyotl tarkoittaa kaktusta.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkykaktuksia kasvaa kotoperäisenä kuivilla alueilla Yhdysvaltain Texasin lounaisosista keskiseen Meksikoon.[4]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkykaktukset ovat pieniä, pyöreitä, säteittäissymmetrisiä kaktuksia. Niiden väri on vihreä. Piikit ovat erikoistuneet pieniksi ja pallomaisiksi tai karvamaisiksi. Kukan väri on valkoinen, kellertävä tai punainen.[5] Kasvi vaatii yli kymmenen vuotta kukkiakseen.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon intiaanit tunsivat myrkkykaktukset viimeistään 300 eaa. Heidän parissaan oli seremonioita, joissa myrkkykaktus liitettiin ennustamiseen, parantamiseen ja peleihin. Koska kaktus kasvaa vaikeissa olosuhteissa, sen keräämiseen liittyi pyhiinvaellusta. Meksikossa kaktusseremonioita harjoittavat huichol-, cora-, yaqui- ja tarahumariheimot. Noissa seremonioissa myrkkykaktus liittyy ennustamiseen, parantamiseen ja tiettyihin peleihin. Huicholit keräävät kaktukset sadekauden lopulla syksyllä, ja koska heimo asuu kaukana kaktuksen kasvupaikoista muodostuu metsästyksestä eräänlainen pyhiinvaellustapahtuma. Metsästys sisältää erilaisia rituaaleja, kuten ripittäytymisen seksuaalielämän suhteen sekä rituaalitansseja.

Inkvisitio julisti myrkkykaktuksen käytön laittomaksi vuonna 1620, ja vuonna 1760 inkvisitio rinnasti sen kannibalismin harjoittamiseen.

1800-luvun lopulla myrkkykaktus levittäytyi Yhdysvaltoihin, jossa useat intiaaniheimot alkoivat käyttää sitä pyhänä päihteenä seremonioissaan. Pian yli 50 pohjoisamerikkalaista heimoa käytti myrkkykaktusta. Native American Church perustettiin vuonna 1918 myrkkykaktuksen laillisuuden turvaamiseksi. Myrkkykaktus ja meskaliini kuitenkin julistettiin laittomiksi Yhdysvalloissa vuonna 1968.

Nykyaikaisen psykofarmakologian lisäksi mainittu Louis Lewin sai myrkkykaktuksen käsiinsä 1800-luvun lopulla. Vuonna 1896 Arthur Heffler eristi kasvista psykoaktiivisen aineen, jonka hän nimesi meskaliiniksi mescalero-intiaanien mukaan. Vuonna 1927 tohtori Kurt Bringer julkaisi massiivisen tutkielman myrkkykaktuksesta, Der Meskalinrausch.

Myrkkykaktus päihteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkykaktuksen alkaloideista on noin puolet meskaliinia; muita ovat mm. pellotiini, anhaloniidi ja lofoforniini (jälkimmäinen on myrkyllistä). Aito meskaliinisulfa sulaa 35–36 °C:ssa ja on valkoista, annos 200–600 mg. Raaka meskaliini on ruskeaa, annos 0,7–1,7 g. Itse kaktusta nautitaan tuoreena (50–200 g), keitettynä, tai sitä poltetaan.

Myrkkykaktus maistuu karvaalta. Intiaanit pitävät "Isä Peyotea" voimallisena lääkkeenä: myrkkykaktuksen onkin todettu toimivan antibioottina useita bakteereita vastaan.[6] Myrkkykaktus nostaa verenpainetta ja lämpöä, ja aivojen hapenottokyky hidastuu, mistä Aldous Huxleyn mukaan seuraa nautinnollinen antautumisen tunne. Myrkkykaktus tuottaa aistiharhoja ja ajan kulun vääristymiä. Alkoholia kannattaa kaktuksen yhteydessä välttää (vaikka meskaliinin voi huuhtoa alas kerma-rommi-jää-sekoituksella, kuten Richard Farima romaanissaan Been down so long it feels like up to me kirjoittaa).

Muun muassa Carlos Castanedan kirjoissa myrkkykaktusten käyttö nähdään tärkeänä osana kirjoissa kuvattua šamanismia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lophophora williamsii IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ITIS
  3. ONKI, Kassu: Lophophora williamsii Viitattu 1.8.2012.
  4. Plants and Cacti
  5. Lophophora williamsii 5Year Old Shamanica.com
  6. McCleary James A., Sypherd Paul S. ja Walkington David L.: Antibiotic activity of an extract of peyote (Lophophora Williamii (Lemaire) Coulter). Economic Botany, , 14. vsk, nro 3, s. 247-249.