Carlos Castaneda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Carlos Castaneda (25. joulukuuta 192527. huhtikuuta 1998) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja antropologi, joka kertoi kirjoissaan opiskelleensa šamanismia yaqui-intiaani, naguaali don Juan Matusin ja hänen šamaaniseurueensa oppilaana.

Juan Matusin seurueeseen kuului 16 henkilöä. Don Juanin ja hänen kumppaneidensa tavoitteena oli koulia Castanedasta naguaali, linjansa perillinen ja seuraavan sukupolven shamaaniseurueen johtaja. Don Juan ja hänen kumppaninsa 'don Genaro Flores' johdattivat hänet ”kokemaan toisenlaisen todellisuuden tilan”lähde? ja ”näkemään suoraan maailmankaikkeuden energian”.lähde?

Castanedan arvostelijat pitävät hänen teoksiaan sepitettyinä. Kannattajat puolestaan ovat löytäneet hänen teoksistaan uudenlaisen ja tuoreen näkemyksen maailmasta ja mielekkäämmän tavan elää. Castaneda vältteli julkisuutta ja salasi henkilöhistoriansa. Vasta aivan viimeisinä vuosinaan hän esiintyi julkisuudessa luennoiden Cleargreenin järjestämissä seminaareissa ja antaen useita haastatteluita.

Carlos Castaneda julkaisi yhteensä 12 kirjaa, joista on suomennettu 10. Hänen teoksiaan on myyty yli 8 miljoonaa kappaletta 17 kielellä.

Henkilöhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Time-lehden 5. maaliskuuta 1973 julkaiseman artikkelinlähde tarkemmin? mukaan Carlos (Cesar Arana) Castanedan syntymäpaikaksi on merkitty Yhdysvaltojen maahanmuuttorekisterissä Perun Cajamarca. Castanedan isä oli Cèsar Arana Burungaray ja äiti Susan Castaneda Navoa. Castaneda suoritti lukio-opintonsa Hollywood High Schoolissa, minkä jälkeen hän opiskeli Los Angelesin City Collegessa (19551959). Castaneda opiskeli antropologiaa Kalifornian yliopistossa, jossa hänelle myönnettiin vuonna 1970 antropologian osastolta tohtorin arvo hänen kolmannesta kirjastaan Matka Ixtlaniin.

Castaneda kuoli 27. huhtikuuta 1998 maksasyöpään Los Angelesissa.

Kirjojen keskeinen teema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoissaan Carlos Castaneda kuvaa aikaansa don Juan Matusin opissa. Castanedan oppilasaika don Juanin oppilaana kesti kolmetoista vuotta, vuoteen 1973 saakka, jonka jälkeen häntä opetti don Juanin kumppani, espanjalaista alkuperää oleva naisshamaani Florinda Matus. Kirjassaan The Wheel of Time Castaneda kertoo lyhyesti ajastaan Florinda Matusin ohjauksessa.

Don Juan kuului shamaanien linjaan, jonka alkuperä ulottui aina Meksikossa muinaisina aikoina (yli 7000 vuotta sitten) eläneisiin shamaaneihin saakka. Hänen tavoitteenaan oli opettaa Castanedalle "soturin tien" käsitteitä ja soturin elämäntapaa ja ohjata hänet shamaanien maailmaan, joka sisältää toisenlaisen havaitsemisjärjestelmän olemassaolon. Tämän havaitsemisjärjestelmän tärkein elementti on idea intentiosta. Shamaanien mukaan intentio on kaiken takana oleva abstrakti voima ja se on läheisesti kiinnittynyt ihmiseen. Ihminen voi vaikuttaa tähän voimaan moitteettomalla käyttäytymisellään.

Meksikon muinaisten shamaanien vakaumus oli, että maailma on ensisijaisesti energiaa, vasta toissijaisesti se on esineiden maailma. Niinpä don Juan opetti Castanedalle 'näkemisen' taitoa, maailmankaikkeudessa virtaavan energian suoraa näkemistä. Voidakseen 'nähdä' ihmisen tulee noudattaa soturin elämäntapaa, jonka avulla saadaan säästettyä riittävästi henkilökohtaista voimaa, henkilökohtaista energiaa, jota 'näkemiseen' tarvitaan. Soturin elämäntapaan kuuluu mm. menneisyyden kertaaminen (rekapitulaatio), sisäisen dialogin katkaiseminen ja itsetärkeyden kitkeminen. Muita shamaanien taitoja ovat mm. pyydystäminen ja unennäkö.

Castanedan käyttämiä käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sisäisen dialogin käsite

Castadedan sisäinen dialogi muistuttaa ns. reflektiivistä tajuntaa jolla tarkoitetaan tietoisuuden muotoa joka toimii tarkkaavaisuuden ja työmuistin piirissä. Tämä refleksiivinen tajunta koetaan lähinnä sisäisenä puheena itselle, joka vertailee, nimeää, käsitteellistää ja arvioi subjektiivisia kokemuksia, sekä ohjaa toimintaa.[1]

  • Tonaali ja Naguaali

Naguaali pohjaa asteekkien nahualli sanaan joka viittaa sekä shamaanin "suojeluseläimeen" että shamaaniin itseensä ottaessaan tuon voimaeläimen muodon.[2] Tonaali on peräisin asteekkien sanassa tonalli joka tarkoitti ihmisen syntymäpäivän eläinmerkkiä, joka liittyi intiaanikulttuurien monimutkaiseen ja taidokkaaseen kalenterijärjestelmään. Tonaali voidaan ymmärtää ihmisen kohtalona, eräänlaisena ihmisen henkilökohtaisena horoskooppieläimenä tai tähtikarttana.[2]

Tensegrity-liikejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassaan Maagiset liikkeet – muinaisen Meksikon shamaanien käytännön viisautta Castaneda kuvaa don Juan Matusin ja muiden Meksikon shamaanien perimmäistä salaisuutta, liikejärjestelmää, jonka avulla on mahdollista järjestellä uudelleen ihmisen energia ja palauttaa se ihmisen käyttöön. Uuden aikakauden naguaalina Castaneda päätti julkistaa liikkeet, hän modernisoi ne ja antoi liikejärjestelmälle nimen tensegrity, joka muodostuu sanoista 'tension' ja 'integrity'. Termi kuvaa liikkeisiin sisältyvää kireyden ja rentouden vaihtelua. Tensegrity-liikkeiden ja muiden shamaanien taitojen (rekapitulaatio, pyydystäminen) avulla palautetun energian avulla on mahdollista saavuttaa 'näkemisen' kyky.

Castanedan lisäksi don Juanilla oli kolme muutakin oppilasta: Taisha Abelar, Florinda Donner-Grau sekä naguaalinainen Carol Tiggs, johon Castaneda viittaa jo joissain varhaisemmissa kirjoissaan. Taisha Abelar kuvaa oppilasaikaansa kirjassaan The Sorcerer's Crossing (julkaistu 1992) ja Florinda Donner-Grau kirjassaan Being-in-Dreaming (julkaistu 1991). Nämä kirjat kuvaavat muinaisten Meksikon shamaanien tietoutta naisen näkökulmasta.

Yhdessä naispuolisten kumppaneidensa kanssa Castaneda on perustanut Cleargreen Inc.-nimisen yhtiön, jonka tarkoitus on opettaa tensegrityä ja muita shamaanien taitoja ympäri maailmaa järjestettävissä workshopeissa ja luentosarjoissa. Workshoppeja on järjestetty vuodesta 1995 alkaen ja niitä on pidetty Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja Venäjällä. Workshopeissa ja luentosarjoissa opettajina toimivat Castanedan ja hänen naispuolisten kumppaneidensa kouluttamat ohjaajat. Ympäri maailmaa toimii myös lukuisia tensegrity-harjoitusryhmiä, jotka ovat avoimia kaikille kiinnostuneille.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yaqui-intiaanit eivät todellisuudessa käytä peyotea.

Castanedan tutkimusten tieteellisyys on tyrmätty akateemisten antropologien taholta.[3] Merkittäviin Castanedan kriitikoihin kuuluu esimerkiksi Richard De Mille.[4] Kriitikoiden mukaan Castanedan ensimmäinen kirja perustuu ainakin osittain intiaanien todellisiin oppeihin myöhempien kirjojen perustuessa kirjastossa tehtyyn tutkimustyöhön ja liukuessa täysin fiktion puolelle.[5] Castanedan ensimmäisestä kirjasta tuli Timothy Learyn kaltaisten hahmojen inspiroiman hippiliikkeen menestysteos, joten täysin fiktiivisten jatko-osien ajateltiin menestyvän markkinoilla erittäin hyvin.lähde?

Castanedan arvostelijoiden mukaan kirjat ovat kuvaamiensa tapahtumien suhteen epätarkkoja ja osittain jopa täysin keksittyjä.lähde? Tutkijoiden mukaan yaqui-intiaanien opit eivät todellisuudessa muistuta lainkaan Castanedan heidän suuhunsa asettamia oppeja. Castanedan teoksia on pidetty antropologian suurimpana huijauksena.kenen mukaan? Toisaalta Castanedan kirjojen mukaan don Juan painottaa, että hänen uskomusjärjestelmänsä on hänen omansa eikä yaqui-intiaanien uskomusjärjestelmä. Castaneda itse toteaa kolmannen kirjansa Matka Ixtlaniin johdannossa: "Toistaiseksi en ole hetkeäkään koettanut paikantaa don Juania mihinkään kulttuuriympäristöön. Se että hän pitää itseään yaqui-intiaanina ei merkitse, että hänen tietonsa noituudesta olisivat yaqui-intiaaneille tuttuja tai yleensä käytössä heidän keskuudessaan."

Arvostelijat väittävät, että don Juan oli keksitty henkilö, koska kukaan muu kuin Castaneda ei tavannut häntä – lukuun ottamatta tietysti Castanedan rakastajattaria. Koska kirjoissa shamaaneista käytetään salanimiä, ei heidän olemassaoloaan voida epäsuorastikaan tarkistaa. Kriitikoiden mukaan teoksissa kuvatut tapahtumat eivät myöskään sovi yhteen Castanedan tunnettujen elämänvaiheiden kanssa.[5]

Kahdessa ensimmäisessä kirjassa kuvataan aistiharhoja aiheuttavien (hallusinogeenisten) kasvien runsasta ja innokasta käyttöä, joista keskeisin on peyote. Castaneda vaihtoi myöhemmin mieltään hippipsykedelian muuttuessa epäsuosituksi. Castanedan myöhemmän mielipiteen mukaan niitä voidaan käyttää ainoastaan avaamaan aistit kokemaan muutakin kuin arkipäivän todellisuus, eikä niiden käyttö ole lainkaan välttämätöntä.[5]

Castanedan väitetään myös oppineen don Juanilta liikkeitä ja hengityksiä, joille Carlos Castaneda antoi nimen tensegrity. Nimi on alun perin arkkitehtoninen termi ja muodostuu sanoista tension ja integrity. Nimi kuvaa liikkeisiin sisältyvää jännityksen ja rentouden vaihtelua. Castaneda ei viitannut tensegrityyn ensimmäisissä kirjoissaan. Castaneda väitti kuitenkin viitanneensa liikkeisiin don Juanin yhteydessä "nikamien naksutteluna".lähde? Kriitikoiden mukaan tensegrity on paljolti "intiaanimaiseksi" muutettua kiinalaista voimistelua.[6]

Kriitikot ovat myös väittäneet Castanedan seuraajien perustaneen kultin jonka väitetään toimineen kyseenalaisilla tavoilla.[5]

Castanedan kultti ja Patricia Partinin kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castanedan kultin keskipisteessä oli joukko voimakkaan omistautuneita naisia, joista kaikki olivat tai olivat aiemmin olleet Castanedan rakastajattaria.

Kaksi Castanedan rakastajatarta katosi päivä hänen kuolemansa jälkeen. Muutamaa viikkoa myöhemmin Patricia Partin, Castanedan adoptiotytär ja rakastajatar, katosi myös. Helmikuussa 2006 Kalifornian Kuolemanlaaksosta löytyi ruumis, joka tunnistettiin DNA-analyysin avulla Partinin ruumiiksi.

On väitetty, että Castaneda opetti näille seuraajilleen, että kuoltuaan hän katoaisi valonvälähdyksessä eikä kuolisi ihmisen fyysistä kuolemaa, ja liittyisi jokaiseen maailmankaikkeuden pisteeseen. Jos naiset pitäisivät Castanedan kättä kuoleman hetkellä, he katoaisivat myös valonvälähdyksessä eivätkä kuolisi fyysisesti. Castaneda kuoli myöhemmin haimasyöpään.

Castaneda käski Partinin tavata hänet Kuolemanlaaksossa, jossa he liittyisivät yhdessä tähtiin. Partinin auto löytyi muutaman kilometrin päästä hänen autostaan, keskeltä Kuolemanlaaksoa.

Suomennettuja kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harner Michael: Shamaanin tie - johdatus voimaan ja parantamiseen. Painosyhtymä Oy, 1991. ISBN 951-9455-22-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lääketieteellinen aikakauskirja - Duodecim, Voidaanko tietoisuutta mitata? V. Arstila, A. Revonsuo, 12/2011, sivut 1219-1225
  2. a b Michael Harner, Shamaanin Tie , 1991 sivut 84-85
  3. Skeptic's Dictionary Skepdic: Carlos Castaneda
  4. Sustained Action De Mille 1976 summary
  5. a b c d Salon, The dark legacy of Carlos Castaneda
  6. Toltecas TO LEARN FROM CASTANEDA IN SPITE OF CASTANEDA.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]