Mustasilmägalaksi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustasilmägalaksi
Blackeyegalaxy.jpg
Historia
Löytäjä Edward Pigott
Milloin maaliskuussa 1779
Muut nimet pahan silmän galaksi, nukkuvan kauneuden galaksi, M64, NGC 4826
Ominaisuudet
Tyyppi kierteisgalaksi
Etäisyys n. 17 milj. valovuotta
Koko 43 000 valovuotta
Havaitseminen
Tähdistö Bereniken hiukset
Rektaskensio 12 h 56,7 min
Deklinaatio +21° 41'
Suhteellinen kirkkaus +8.5m

Mustasilmägalaksin (joka tunnetaan myös "pahan silmän galaksina", "nukkuvan kauneuden galaksina", M64:nä ja NGC 4826:na) löysi Edward Pigott 23. maaliskuuta 1779.[1]

M64 on tunnettu tähtitaivaan kohde harrastelija-astronomien keskuudessa, koska se on mahdollista nähdä myös pienillä kaukoputkilla. Se on kierteisgalaksi, joka sijoittuu Bereniken hiusten tähtimuodostelmaan. Mustasilmägalaksin etäisyys maasta on 17 miljoonaa valovuotta. Galaksilla on vaikuttava tumma pölypilvi sen kirkkaan ytimen edessä. Siitä tulevat galaksin nimet; "mustasilmä" ja "paha silmä".

Yleistietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä silmäyksellä mustasilmägalaksi näyttää aivan tavalliselta kierteisgalaksilta. Kuten useimmissa tapauksissa galakseista, kaikki M64:n tähdet näyttävät pyörivän samaan suuntaan ja myötäpäivään. Viimeaikaiset yksityskohtaiset tutkimukset ovat kuitenkin johtaneet huomattaviin tuloksiin siitä, että tähtienvälinen kaasu M64:n ulkopuolella liikkuu vastakkaiseen suuntaan kuin kaasu ja tähdet galaksin sisemmissä osissa. Tämän rakenteen uskotaan laukaisevan monien uusien tähtien kehityksen galaksin uloimman ja sisemmän osan välillä olevan kuvitellun rajan alueella. Alueella, jolla vastakkaisiin suuntiin liikkuvat kaasut ovat kontaktissa toisiinsa.

Astronomit uskovat, että vastakkainen pyörimisliike johtuu n. miljardi vuotta sitten tapahtuneesta kahden galaksin yhteentörmäyksestä, kun M64 veti puoleensa seuralaisgalaksin. Törmäyksessä pienemmän galaksin tähdet joko sulautuivat päägalaksiin tai katosivat avaruuteen. Pienempi galaksi tuhoutui siis kokonaan.

Galaksin sisemmän osan säde on vain noin 3 000 valovuotta, kun taas ulompi osa ulottuu 40 000 valovuoden päähän.

M64:ä tarkkaillessa, siniset alueet ovat kuumia, nuoria tähtiä, jotka ovat juuri muodostuneet. Vaaleanpunaiset alueet ovat puolestaan hehkuvaa vetyä, joka alkaa fluoresoida, kun se asettuu alttiiksi uusien tähtien ultraviolettisäteilylle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]