Messier 67

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Messier 67
Messier object 067.jpg
Historia
Löytäjä Johann Gottfried Koehler
Milloin 1779
Muut nimet M67, NGC 2682
Ominaisuudet
Tyyppi avoin tähtijoukko
Etäisyys 830 pc (2707 valovuotta)[1]
Massa 1080-1400 M[2][3]
Koko 30 kaariminuuttia[4]
Ikä 4 miljardia vuotta[2]
Tähtien lukumäärä yli 500
Havaitseminen
Tähdistö Krapu
Rektaskensio 8 h 51.3 min[5]
Deklinaatio 11° 48'[5]
Suhteellinen kirkkaus +6.9[4]
Näkyy Suomessa syyskuu-huhtikuu[4]

Messier 67 (M67, NGC 2682) on Kravun tähdistössä sijaitseva avoin tähtijoukko, jonka saksalainen tähtitieteilijä Johann Gottfried Koehler löysi vuonna 1779. Charles Messier löysi ja luetteloi sen itsenäisesti vuotta myöhemmin. Se sijaitsee noin 2 700 valovuoden päässä Maasta. Sen todellinen leveys on noin 10 valovuotta ja näennäinen läpimitta 30 kaariminuuttia.

M67 on yksi vanhimmista avoimista joukoista Linnunradalla. Sen ikä on tuoreimman arvion mukaan noin 4 miljardia vuotta, eli joukon tähdet ovat hieman Aurinkoa nuorempia. M67 on kuitenkin avoimeksi joukoksi poikkeuksellisen vanha, sillä useimmat joukot hajoavat alle miljardin vuoden ikäisinä ohikulkevien tähtien tai vuorovesivoimien aiheuttamien häiriöiden takia sekä tähtien linkoutuessa ulos joukosta. Ikänsä takia sitä onkin tutkittu paljon Auringon kaltaisten tähtien kehitystä selvitettäessä.

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtijoukkojen M67 ja NGC 188 HR-kaavio, jossa näkyy pääsarjan ja punaisten jättiläisten käännepiste.

M67 koostuu yli 500 tähdestä. Yli 100 näistä ovat oman Aurinkomme kaltaisia pääsarjan tähtiä, mutta joukossa on myös lukuisia punaisia jättiläisiä. Lisäksi joukossa on noin 150 valkoista kääpiötä[2] sekä 30 poikkeavaa sinistä tähteä (blue stragglers), joiden syntymekanismia ei tunneta tarkasti, mutta niiden epäillään muodostuvan pääsarjan tähtien sulautuessa yhteen, jolloin syntyvä raskas tähti on samanikäinen mutta muita kirkkaampi ja sinisempi.[6]

Useimmat avoimet joukot sisältävät pääasiassa nuoria ja kuumia, sinisiä tähtiä. Koska M67 on poikkeuksellisen vanha, joukossa ei ole spektriluokkaa F kuumempia jäseniä em. poikkeavia tähtiä lukuun ottamatta. Tätä kuumemmat tähdet ovat jo viilentyneet pääsarjasta punaisiksi jättiläisiksi. Tähtien kirkkautta lämpötilan funktiona kuvaavassa Hertzsprungin-Russellin kaaviossa tämä näkyy jyrkkänä mutkana yläoikealle. Joukon edelleen vanhetessa tämä käännepiste siirtyy pääsarjaa myöten alaoikealle.

Havaitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cancer constellation map.png

M67 näkyy Suomessa syyskuusta huhtikuuhun Kravun tähdistössä kohoten etelässä noin 40 asteen korkeudelle horisontista. Sen suhteellinen kirkkaus on +6.9, joten se on hyvissä olosuhteissa mahdollista nähdä paljaalla silmällä. Kiikareilla se näkyy paremmin, ja pienellä kaukoputkella on mahdollista erottaa yksittäisiä tähtiä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johnson, Harold L.: Photometric Distances of Galactic Clusters. Astrophysical Journal, vol. 126, p.121, 07/1957. [1]
  2. a b c Richer, Harvey B.; Fahlman, Gregory G.; Rosvick, Joanne; Ibata, Rodrigo: The White Dwarf Cooling Age of M67. The Astrophysical Journal, 1998, nro 504, s. L91-L94. [2]
  3. Hurley, Jarrod R.; Pols, Onno R.; Aarseth, Sverre J.; Tout, Christopher A.: A complete N-body model of the old open cluster M67. Monthly Notices of the Royal Astronomical Society, 10/2005, nro 363, s. 293-314. [3]
  4. a b c Henriksson, Riku; Mäkelä, Veikko: Messierin kohteet. URSA, 2000. ISBN 952-5329-04-6.
  5. a b SIMBAD Astronomical Database Centre de Données astronomiques de Strasbourg. Viitattu 23. tammikuuta 2007.
  6. Xiao-Bin Zhang; Rong-Xian Zhang; Zhi-Ping Li: S1280 and S1284: Two Oscillating Blue Stragglers in the Open Cluster M67. Chin. J. Astron. Astrophys., 2005, nro 5, s. 579-586. [4]