Monster of Speed

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monster of Speed
Syntynyt 16. maaliskuuta 1992 (ikä 32)
Rotu Lämminverinen
Synnyinmaa  Suomi
Isä Heads Off
Emä Rokkitytti
Kasvattaja Saku ja Sami Sandberg
Lähdöt 81: 29-2-2
Autoennätys 13,2a
Tasoitusennätys 14,5
Voittosumma 299 299 €
Kunnianosoitukset

Vuoden hevonen 1995

Monster of Speed (s. 1994) on vuosina 1994–2003 kilpaillut suomalainen lämminverinen ravihevonen. Se tuli tunnetuksi aikansa "ihmevarsana", joka voitti 2- ja 3-vuotiskausillaan kaikki kilpailunsa. Monster of Speed saavutti uransa alusta lähtien historialliset 19 peräkkäistä ykköstilaa.

Sen ohjastuksesta ja valmennuksesta vastasi Suomessa Seppo Sarkola. Ori voitti muun muassa 2-vuotiaiden Kasvattajakruunun ja myöhemmin kolmivuotiaana Oulu Expressin sekä ikäluokan suurimman kilpailun Kriteriumn.

Nelivuotiaana hevonen myytiin Ranskaan ja se siirtyi Ruotsiin legendaarisen Olle Goopin valmennukseen. Monster of Speedin uran avaustappio tuli heti sen ensimmäisessä Ruotsin kilpailussa Karlstadissa, jolloin hevonen hylättiin maalilaukasta sijalta kolme. Nelivuotiskauden 15 starttia tuottivat seitsemän voittoa. Merkittävin ykkössija oli Eskilstunan nelivuotislähdön voitto.[1] Lisäksi ori saavutti ykköstilan Oslossa Bjerken raviradalla juostussa Norsk 4 års Elite -kilpailussa. Suomessa Monster of Speed voitti Derby-karsinnan, mutta jäi finaalissa Louise Laukon jälkeen toiseksi.

Viisivuotiaana jalkavaivoista kärsinyt ori pääsi starttaamaan vain viisi kertaa. Vuonna 1998 Monster of Speed siirtyi kilpailemaan Ranskaan, mutta kovatasoisissa lähdöissä ei menestystä enää tullut ja vuonna 2002 ori myytiin takaisin Suomeen. Se päätti uransa voitokkaasti kotiradallaan Ylöjärven Teivossa heinäkuussa 2003. Nykyään Monster of Speed toimii siitosoriina Lempäälässä.

Suurkilpailuvoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1994

1995

1996

  • Norsk 4 års Elite
  • Eskilstuna fyraåringstest

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sundbyholms travbana – Eskilstuna fyraåringstest. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 25.2.2013.