Momi näkee unta sodasta
| Momi näkee unta sodasta | |
|---|---|
| La guerra e il sogno di Momi | |
 Momi ja hänen lelusotilaansa. |
|
| Ohjaaja | Segundo de Chomón |
| Käsikirjoittaja | Giovanni Pastrone, Segundo de Chomón |
| Kuvaaja | Segundo de Chomón |
| Pääosat | Guido Petrungaro, Alberto Nepoti, Valentina Frascaroli |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Itala Film |
| Ensi-ilta | 15. huhtikuuta 1917 (Rooma) |
| Kesto | 833/762 metriä (41 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva italiankielisin välitekstein |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Momi näkee unta sodasta (ital. La guerra e il sogno di Momi) on vuonna 1917 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Näytelmäelokuvaa ja nukkeanimaatiota yhdistelevän filmin on ohjannut erikoistehostemestari Segundo de Chomón. Ensimmäistä maailmansotaa moniselitteisesti kuvaava elokuva oli yksi italian ensimmäisistä nukkeanimaatioista.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikku Momi, äiti ja isoisä saavat kirjeen ensimmäisen maailmansodan rintamalla olevalta isältä. Isän kertomus sodasta jää painamaan lapsen mieltä, ja unessa Momin puiset lelusotilaat ryhtyvät taistelemaan keskenään.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Guido Petrungaro | … | Momi |
| Alberto Nepoti | … | Momin isä |
| Valentina Frascaroli | … | Momin äiti |
| Enrico Gemelli | … | isoisä |
| Stellina Toschi | … | lapsi[1] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itala Filmin tuottama Momi näkee unta sodasta yhdistää näyteltyjä jaksoja erikoistehostemestari Segundo de Chomónin nukkeanimaatioon[1]. Se esittää lapsen näkemyksen sodan kauhuista joukkotuhoaseineen, taistelukaasuineen ja ilmataisteluineen. Propagandistisiin aikalaisfilmeihin verrattuna elokuvan suhde sotaan on ambivalentti.[2] Sensuuri vaati sen viimeisen välitekstin ”Rauha” korvattavaksi sanoilla ”Voittoisa rauha”[3].
De Chomónin teos on yksi Italian ensimmäisistä taidokkaista nukkeanimaatioista[4]. Elokuva sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta,[1] ja moniselitteisyytensä ansiosta sitä esitettiin myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa[5].
Restaurointi ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva on restauroitu Torinon kansallisessa elokuvamuseossa vuonna 1991. Restaurointi perustuu Milanon elokuva-arkistossa säilyneeseen puutteelliseen nitraattifilmiin ja myöhemmin tehtyihin kopioihin. Alkuperäisestä 833 metrin pituudesta on säilynyt 762 metriä. Elokuva on sävytetty ja väritetty.[6]
Momi näkee unta sodasta sisältyy Omaggio in musica a Segundo De Chomón -kirjan mukana julkaistuun DVD:hen, jolla on myös de Chomónin filmit Le Spectre rouge (1907) ja Lulù (1923). Stéphan Olivan, Jean-Marc Foltzin sekä I. Calvinon orkesterin ja kuoron musiikilla varustetuissa elokuvissa on englanninkielinen tekstitys.[7] Äänetön versio on nähtävissä myös Torinon elokuvamuseon Vimeo-sivustolla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reich, Jacqueline: The Maciste Films of Italian Silent Cinema. Bloomington: Indiana University Press, 2015. ISBN 978-0-253-01748-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1917 (1991), s. 141–142.
- ↑ Reich, s. 95–96.
- ↑ Reich, s. 105–106.
- ↑ Löschnigg, Martin & Sokolowska-Paryz, Marzena: The Great War in Post-Memory Literature and Film, s. 322. Berlin & Boston: Walter de Gruyter GmbH, 2014. ISBN 978-3-11-036290-9.
- ↑ Reich, s. 144, 325.
- ↑ Museo Nazionale del Cinema: Collections museocinema.it. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
- ↑ Museo Nazionale del Cinema: Publications museocinema.it. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Momi näkee unta sodasta Wikimedia Commonsissa
