Michael Garteig
| Michael Garteig | |
|---|---|
_by_Sandro_Halank%E2%80%93057.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. marraskuuta 1991 Prince George, BC, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Garts[1] |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 86 kg |
| Seura | |
| Seura | ERC Ingolstadt |
| Sarja | DEL |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2019– |
| Aik. seurat |
Utica Comets (AHL) Alaska Aces (ECHL) Kalamazoo Wings (ECHL) Toronto Marlies (AHL) Newfoundland Growlers (ECHL) Tappara (SML) HIFK (SML) |
Michael Garteig (s. 5. marraskuuta 1991 Prince George, Brittiläinen Kolumbia, Kanada) on kanadalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa Saksan DEL-liigan ERC Ingolstadtissa.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Garteig pelasi kauden 2008–2009 suurimmaksi osaksi KIJHL-juniorisarjaa Princeton Possessa, mutta hän debytoi myös BCHL-junioriliigassa Quesnel Millionairesin joukkueessa, jossa Garteig pelasi 25 minuutin ajan. Kaudeksi 2009–2010 hän siirtyi pelaamaan samaa liigaa Powell River Kingsiin, jossa Garteig pelasi tulokaskautenaan 26 runkosarjaottelua torjuen yhden nollapelin. Kaudella hän torjui BCHL:n runkosarjassa 48 ottelussa 36 voittoa sekä seitsemän nollapeliä,[3] mikä oli eniten koko liigassa.[4] Garteigilla oli myös runkosarjan paras torjuntaprosentti (93,4) ja päästettyjen maalien keskiarvo (1.69). Hänet ja Sean Maguire palkittiin kauden päätteeksi alimman PMK:n (1.88) omaavana maalivahtiparina kauden päätteeksi Wally Forslund Memorial Trophylla. Garteig palkittiin myös koko BCHL:n parhaana maalivahtina ja hänet valittiin Coastal Divisionin ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[2]
Kaudeksi 2011–2012 Garteig siirtyi jatkamaan BCHL-pelejään Penticton Veesin joukkueeseen. Hänellä oli jälleen runkosarjan paras torjuntaprosentti (92,7%) ja PMK (1.93). Garteig jakoi Wally Forslund Memorial Trophyn yhdessä Jonah Imoon kanssa PMK:lla 2.05.[5] Hän torjui Veesin kauden päätteeksi BCHL:n mestaruuteen, Fred Page Cupiin sekä myös Doyle Cupiin ja Royal Bank Cupiin. Garteig palkittiin jälleen BCHL:n parhaana maalivahtina ja hänet valittiin Interior Divisionin ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[2]
Vuodet 2012–2016 Garteig kävi Quinnipiac Universityn yliopistoa. Freshman -vuotenaan 2012–2013 hän jäi joukkueensa selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Eric Hartzellille ja Garteig pelasi vain viidessä ottelussa. Sophomore -vuotenaan 2013–2014 hän nousi kuitenkin Quinnipiacin pääasialliseksi vastuunkantajaksi. Garteig torjui 40 ottelussa kuusi nollapeliä, mikä oli ECAC Hockeysta eniten neljä ottelua vähemmän pelanneen Colin Stevensin kanssa.[6] Hänellä oli myös sarjan paras PMK (1.94). Junior -vuotensa 2014–2015 päätteeksi Garteig valittiin ECAC:n kolmaneen tähdistökentälliseen. Senior -vuotenaan 2015–2016 hän voitti sarjan nollapelitilaston kahdeksalla nollapelillään.[7] Garteig torjui Quinnipiacin ECAC:n mestaruuteen. Hänet valittiin sarjan kolmanteen tähdistökentälliseen ja finaaleiden tähdistökentälliseen.[2]
Huhtikuussa 2016 NHL-varaamaton Garteig teki vuoden mittaisen NHL-tulokassopimuksen Vancouver Canucksin kanssa.[8] Hän pelasi kaudella 2016–2017 seuran farmijoukkue Utica Cometsissa, AHL:ssä, kahdeksan runkosarjaottelua sekä ECHL-joukkue Alaska Acesissa 22 runkosarjaottelua torjuen 11 voittoa ja yhden nollapelin. Elokuussa 2017 Garteig teki vapaana agenttina vuoden mittaisen AHL-sopimuksen Cometsin kanssa.[9] Hän osallistui samana syksynä myös Canucksin NHL-joukkueen harjoitusleirille.[10] Garteig pelasi kauden 2017–2018 kaikki ottelunsa kuitenkin ECHL-joukkue Kalamazoo Wingsin vahvuudessa. Syyskuussa 2018 hän teki sopimuksen ECHL:n tulokasjoukkue Newfoundland Growlersin kanssa. Samassa kuussi Garteig teki ammattilaistry-out -sopimuksen AHL-joukkue Toronto Marliesin kanssa. Hän sai joukkueeseen jatkosopimuksen joulukuussa. Garteig pelasi siellä kuitenkin vain kaksi ottelua ja vietti suurimman osan kaudestaan Growlersin vahvuudessa. Hän torjui joukkueen kauden päätteeksi ECHL:n mestaruuteen, Kelly Cupiin.[2]
Kesäkuussa 2019 Garteig teki SM-liigajoukkue Tapparan kanssa kauden 2019–2020 kattavan sopimuksen, kun seura hankki hänet maalivahtiosastolleen NHL-sopimuksen tehneen Emil Larmin tilalle.[11] Garteig lähti kauteen Christian Heljangon aisaparina ja he jakoivat varsin tasaisesti Tapparan torjuntavastuun. Garteig sai kuitenkin niukasti enemmän pelejä. Hän pelasi 34 runkosarjaottelua torjuen kolme nollapeliä.[5] Kaudeksi 2020–2021 Garteig siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Saksan DEL-liigan ERC Ingolstadtiin.[12][13]
Garteig palasi kaudeksi 2021–2022 SM-liigaan ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Helsingin IFK:hon.[14] Hän jakoi varsin tasaisesti joukkueen torjuntavastuun Niilo Halosen kanssa, kunnes Garteigin kausi päättyi loukkaantumisteen runkosarjan lopulla maaliskuussa 2022.[15] Kaudeksi 2022–2023 hän palasi kaksivuotisella sopimuksella DEL:n ERC Ingolstadtiin.[16]
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | ||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | V | H | T | MIN | PM | NP | PMK | TP% | O | V | H | MIN | PM | NP | PMK | TP% | |||||||||||
| 2008–2009 | Quesnel Millionaires | BCHL | 1 | 0 | 0 | 0 | 13 | 2 | 0 | 9.22 | 60,0 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
| 2009–2010 | Powell River Kings | BCHL | 26 | 15 | 11 | 0 | 1564 | 76 | 1 | 2.92 | 89,3 | 1 | 0 | 0 | 25 | 0 | 0 | 0.00 | 100 | |||||||||||
| 2010–2011 | Powell River Kings | BCHL | 48 | 36 | 8 | 3 | 2805 | 79 | 7 | 1.69 | 93,4 | 17 | 8 | 8 | 1061 | 40 | 0 | 2.26 | 91,4 | 
| ||||||||||
| 2011–2012 | Penticton Vees | BCHL | 45 | 41 | 4 | 0 | 2578 | 83 | 5 | 1.93 | 92,7 | – | – | – | – | – | – | – | – |
| ||||||||||
| 2012–2013 | Quinnipiac Univ. | ECAC | 5 | 0 | 1 | 0 | 118 | 4 | 0 | 2.03 | 89,5 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
| 2013–2014 | Quinnipiac Univ. | ECAC | 40 | 24 | 10 | 6 | 2409 | 78 | 6 | 1.94 | 91,0 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
| 2014–2015 | Quinnipiac Univ. | ECAC | 36 | 22 | 10 | 3 | 2153 | 73 | 5 | 2.03 | 91,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
| 2015–2016 | Quinnipiac Univ. | ECAC | 43 | 32 | 4 | 7 | 2581 | 82 | 8 | 1.91 | 92,4 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
| 2016–2017 | Utica Comets | AHL | 8 | 0 | 4 | 1 | 419 | 21 | 0 | 3.01 | 89,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
| Alaska Aces | ECHL | 22 | 11 | 6 | 2 | 1176 | 61 | 1 | 3.11 | 90,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
| 2017–2018 | Kalamazoo Wings | ECHL | 24 | 12 | 10 | 2 | 1403 | 89 | 0 | 3.81 | 88,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
| 2018–2019 | Toronto Marlies | AHL | 2 | 1 | 1 | 0 | 119 | 5 | 0 | 2.52 | 91,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
| Newfoundland Growlers | ECHL | 43 | 23 | 14 | 6 | 2534 | 115 | 3 | 2.72 | 90,9 | 23 | 16 | 7 | 1423 | 52 | 3 | 2.19 | 92,8 | ||||||||||||
| 2019–2020 | Tappara | SM-liiga | 34 | 15 | 9 | 9 | 1968 | 66 | 3 | 2.01 | 92,9 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
| 2020–2021 | ERC Ingolstadt | DEL | 29 | 16 | 12 | 0 | 1726 | 75 | 1 | 2.61 | 90,2 | 5 | 3 | 2 | 299 | 15 | 0 | 3.01 | 91,7 | |||||||||||
| 2021–2022 | HIFK | SM-liiga | 36 | 10 | 15 | 9 | 2070 | 75 | 1 | 2.17 | 90,4 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Michael Garteig The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Michael Garteig Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Michael Garteig Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Michael Garteig: Hobey Baker Highlight Reel pentictonvees.ca. 2.2.2016. Penticton Vees Junior Hockey Club. Viitattu 22.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Michael Garteig Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Michael Garteig The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- ↑ Statistics BCHL 2010-2011 Eurohockey.com. European Ice Hockey Online AB & eSports.cz s.r.o. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Michael Garteig Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- ↑ Statistics ECAC 2013-2014 Eurohockey.com. European Ice Hockey Online AB & eSports.cz s.r.o. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Statistics ECAC 2015-2016 Eurohockey.com. European Ice Hockey Online AB & eSports.cz s.r.o. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Canucks sign goaltender Michael Garteig nhl.com/canucks. 30.4.2016. Vancouver, B.C.: Vancouver Canucks. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
- ↑ COMETS SIGN GOALTENDER MICHAEL GARTEIG uticacomets.com. 24.8.2017. Utica, NY: Utica Comets. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Michael Garteig Stats, Profile, Bio, Analysis and More sportsforecaster.com. XML Team Solutions, LLC. Arkistoitu 23.6.2019. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Seppä, Lassi: Tapparan uusi maalivahti on ECHL-mestari Michael Garteig − myös Patrik Virta kirvesrintoihin ja Kuuselalle pitkä jatkosopimus Jatkoaika.com. 19.6.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 23.6.2019.
- ↑ ERC verpflichtet Goalie Garteig erc-ingolstadt.de. 8.9.2020. ERC Ingolstadt Eishockeyclub GmbH. Viitattu 8.9.2020. (saksaksi)
- ↑ Pönniö, Toni: Tapparan tähtiveskari löysi uuden joukkueen: Ura jatkuu edelleen Euroopassa! suomikiekko.com. 8.9.2020. Nordic Sport Media Luettu = 8.9.2020.
- ↑ Lahtinen, Matias: HIFK pestasi pelaajia neljän Suomen mestaruuden edestä − Otto Paajanen ja Otto Karvinen palaavat HIFK-paitaan Jatkoaika.com. 20.5.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.5.2021.
- ↑ Seppä, Lassi: HIFK:lle karu uutinen: Michael Garteig on loppukauden sivussa Jatkoaika.com. 17.3.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.5.2022.
- ↑ Nurminen, Veikko: HIFK:ssa torjunut Michael Garteig palaa takaisin Saksan DEL-liigaan Jatkoaika.com. 6.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.5.2022.