Mikojan-Gurevitš MiG-17

Wikipedia
Ohjattu sivulta MiG-17
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MiG 17 AS
MiG 17 F
MiG 17

Mikojan-Gurevitš MiG-17 (ven. МиГ-17, NATO-raportointinimi Fresco) on neuvostoliittolainen suihkuhävittäjä. MiG-15:n korvannut MiG-17 oli ensimmäinen venäläinen jälkipolttimella varustettu suihkuhävittäjä. Vuonna 1950 ensilentonsa lentänyt konetyyppi otettiin palveluskäyttöön vuonna 1952 ja sitä käytettiin muun muassa Vietnamin sodassa.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MiG-17 pohjautui Mikojanin ja Gurevitšin aikaisempaan MiG-15-hävittäjään. Tärkeimpinä muutoksina siinä oli moottoriin lisätyn jälkipolttimen lisäksi ohuemmat ja viistommat, kärjistään pyöristetyt siivet sekä pitempi runko.

Sarjatuotanto aloitettiin elokuussa 1951. Tuotannon aikana konetta paranneltiin ja muutettiin useita kertoja. Perusmallina MiG-17 oli kolmella tykillä varustettu päivähävittäjä. Sitä käytettiin myös hävittäjä-pommittajana, mutta sen pommilasti oli pieni ja yleensä se kantoikin pommien sijasta lisäpolttoainetankkeja.

Pian valmistukseen tuli joka sään hävittäjä MiG-17P, joissa oli Izumrud-tutka. Keväällä 1953 alkoi MiG-17F-mallin valmistus, jossa oli VK-1F-moottori ja jälkipoltin. Siitä tuli yleisin MiG-17-malli. Seuraava massatuotantoon päässyt malli oli MiG-17PF. Mig-17 valmistus päättyi Neuvostoliitossa vuonna 1955. Kokonaisvalmistusmäärä Neuvostoliitossa oli 7 999 konetta. Vuonna 1956 pieni määrä muutettiin MiG-17PM:ksi (PFU), jossa oli ensimmäisen sukupolven ilmasta-ilmaan ohjuksia.

MiG-17:sta lisenssivalmistettiin Puolassa (Lim-5 ja 6) ja Kiinassa (Shenyang J-5). Puolassa Lim-5 -koneita valmistettiin vuosina 1956-60 yhteensä 477 kappaletta ja rynnäkköversiota Lim-6bis -koneita 239 kappaletta. Kiinassa konetyyppiä valmistettiin lisenssillä 767 kappaletta Shenyang J-5 -merkinnällä vuosina 1956-1959. Koneen vientiversion nimi oli Shenyang F-5.

Konetyypin kaikkien versioiden kokonaisvalmistusmäärä on 9 482 kappaletta ja se palveli 40:n maan ilmavoimissa. Konetyyppi poistui pääosin käytöstä Itä-Euroopassa maiden ilmavoimissa 1970 ja 1980 -luvuilla. Puolassa tyypin viimeinen lento tapahtui vuonna 1992.

Puolassa ja Kiinassa valmistettuja versiota myyntiin runsaasti Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin pääosin vuosina 1988-1992. Osa näistä kunnostettiin lentokuntoisiksi. Nykyisin lentokuntoisia MiG-17 -koneita on tusinan verran mm. Yhdysvalloissa, Hollannissa ja Norjassa. Ne ovat suosittuja lentonäytöskoneita.

Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MiG-17 - Perusmalli. Moottorina VK-1. Fresco-A
  • MiG-17A - Moottorina VK-1A
  • MiG-17AS - Hyökkäysmalli, kantoi raketteja.
  • MiG-17P - Jokasään hävittäjä. Izumrud-tutka. Fresco-B
  • MiG-17F - VK-1F-moottori jälkipolttimella. Fresco-C
  • MiG-17PF - Jokasään hävittäjä Izumrud-tutkalla ja VK-1F-moottorilla. Fresco-D
  • MiG-17PM(PFU) - Hävittäjä tutkalla ja K-5-ilmasta-ilmaan-ohjuksilla. Fresco-E
  • MiG-17R - Vakoilulentokone VK-1F-moottorilla ja kameralla.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MiG-17.

MIG-17 Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmataistelu 1954[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konetyyppi ei ole koskaan lentänyt Suomen Ilmavoimissa. Kuitenkin kaksi MiG-17-hävittäjää ajoivat takaa 8.5. 1954 yhdysvaltalaista Harold Austinin ohjaamaa RB-47 Stratojet -lentokonetta Suomen Lapin ilmatilassa. Kolme RB-47-lentokonetta oli lentänyt tiedustelemaan ilmakuvauksella Norjanmeren kautta Murmanskin alueelle Kuolan niemimaalle ja Arkangelin satamia, puolustusvälinetehtaita ja muita sotilaallisia kohteita. Lentokoneita vastaan Neuvostoliitto lähetti MiG-15- ja MiG-17-hävittäjiä, joista viimeksi mainittuja RB - miehistöt eivät osanneet odottaa.

Sallassa Onkamojärven yläpuolella toinen kahdesta Suomen ilmatilaa loukaten takaisin lentäneen koneen miehistöstä huomasi olevansa MiG-17-hävittäjien takaa-ajamana. MiG-17:t tulittivat ja RB-47 sai vaurioita polttoainesäiliöönsä sekä radioonsa kyeten kuitenkin palaamaan tukikohtaan Englantiin. Paikalliset asukkaat onnistuvat seuraamaan ilmataistelua, joka pyrittiin salaamaan salaamalla sitä koskevat asiakirjat Suomen ulkoasiainministeriössä. Uusi Suomi oli jo kuitenkin tehnyt asiasta artikkelin, minkä vuoksi Suomen ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikkö, Eero A. Wuori leimasi uutisen humpuukiksi. Lopuksi asia jouduttiin kuitenkin myöntämään. Eduskunnan ulkoasiaivaliokunnan jäsen Johannes Virolainen kuitenkin esitti salaamisyrityksen perusteluksi sen, että haluttiin välttää Suomen joutuminen osalliseksi suurvaltojen välisistä ristiriidoista.

Yksityiskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen kuitenkin ostettiin ja tuotiin yksityisesti 1990-luvun alussa kaksi entistä Puolan ilmavoimien Lim-5 (Mig-17F) -konetta. Nykyisin Lim-5-kone 1C-1505 erään vanhan koulun pihassa Harjavallan lähistöllä. Kone oli 90-luvulla Paimion sittemmin lopetetussa automuseossa.

Toinen Lim-5-kone 1C-1709 oli Suomen ilmavoimien "MIG-21BIS"-maalauksessa Karstulassa ainakin vuonna 2003. Vuonna 2004 Teräs Astra Oy lahjoitti koneen Keski-Suomen ilmailumuseolle. Nykyään kone on Keski-Suomen Ilmailumuseon pihassa Tikkakoskella vihreäksi maalattuna ja kukkasin koristeltuna: koneen maalauksen suunnittelijan mukaan sen nimi on "Anni".

Tekniset tiedot (MiG-17F)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 11,26 m
  • Kärkiväli: 9,63 m
  • Korkeus: 3,80 m
  • Siipipinta-ala: 22,6 m²
  • Tyhjäpaino: 3 919 kg
  • Normaalipaino kuormattuna: 5 350 kg
  • Maksimistarttipaino: 6 069 kg
  • Voimanlähde: 1 kpl 22,5 kN Klimov VK-1F jälkipolttimella 33,8 kN
  • Huippunopeus: 1 145 km/h (vähintään 3 000 m korkeudessa)
  • Siirtolentomatka: = 2 020 km, lisätankeilla pidempi
  • Lakikorkeus: 16 600 m
  • Nousunopeus 65 m/s
  • Aseistus
    • 1x 37 mm Nudelman N-37-kanuuna (40 ammusta)
    • 2x 23 mm Nudelman-Rikhter NR-23-kanuunaa (80 ammusta jokaiselle, yhteensä 160 ammusta)
    • Asekuorma yhteensä 500 kg asti kahdessa siipipankassa (100 kg tai 250 kg pommeille, raketeille tai lisäpolttoainesäiliöille
    • (jotkin versiot varustettu 3x NR-23-konetykeillä ja 2x AA-2 Atoll-ohjuksilla)