Merikrotit
| Merikrotit | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Mustavatsakrotti (Lophius budegassa) | ||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Suvut | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Merikrotit Wikispeciesissä |
Merikrotit (Lophiidae) on krottikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista valtameirstä pääasiassa lämpimissä ja lauhkeissa vesissä.
Lajit ja anatomia [muokkaa]
Varhaisimmat merikrottien heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu eoseenikaudelle. Merikrotteihin kuuluu 4 sukua ja 25 lajia. Kooltaan heimon kalat ovat tyypillisesti 25–50 cm pitkiä, mutta suurimmat lajit voivat saavuttaa 120 cm:n pituuden.Tyypillisin heimon piirre on litteä ja hyvin suurikokoinen pää. Suu on hyvin suuri ja alaleuka työntyy yläleukaa pidemmälle. Kalojen ruumis kapenee pyrstöä kohden. Selkäevän ensimmäiset ruodot ovat pidentyneet ja toinen selkäevistä on pehmeä. Rintaevät ovat merikrottilajeilla suuret ja viuhkamaiset. Ruumiissa on usein värekarvamaisia ulokkeita erityisesti päässä. Väriltään merikrottilajit ovat tyypillisesti yksivärisen harmaita tai mustia. Sladenia-suvun lajeilla on ruumiissa tummempaa kuviointia.[1][2][3]
Levinneisyys ja elintavat [muokkaa]
Merikrottilajeja tavataan Jäämerestä, Atlantista Välimeri mukaan luettuna, valtamerestä ja Tyynestämerestä. Ne elävät lähellä pohjaa tyypillisimmin 200–1 000 metrin syvyydellä merenpinnasta. Merikrottilajien ravintoa ovat pienemmät kalat. Monet merikrottilajeista, kuten merikrotti (Lophius piscatorius), mustaeväkrotti (Lophius gastrophys) ja Lophius americanus ovat tärkeitä kalastuksen kohteita.[1][2][3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Family Lophiidae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Family Lophiidae (PDF) FAO. Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b John H. Caruso: Lophiidae Tree of Life web project. Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
