Merikrotti
Sivulta puuttuu | Merikrotti | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Lophius piscatorius Linnaeus, 1758[1] |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Merikrotti Wikispeciesissä |
Merikrotti (Lophius piscatorius) on krottikalojen (Lophiiformes) lahkoon kuuluva merikala. Se esiintyy Koillis-Atlantin rannikkovesissä Barentsinmereltä Gibraltarinsalmeen, Välimerelle ja Mustallemerelle.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko
Naaraat voivat kasvaa kahden metrin pituisiksi. Suurin tunnettu yksilö painoi 99,4 kg.[2] Koiraat ovat paljon pienempiä, noin 20–30 % naaraiden koosta.
[muokkaa] Ravinto
Merikrottien ravintoa ovat kalat ja äyriäiset. Naaraalla on loistava tuikku, joka houkuttelee saalista sen eteen.
[muokkaa] Lisääntyminen
Merikrottinaaras on sukukypsä myöhään, vasta noin 70 cm pituisena.[3] Munat kelluvat vedessä, ja toukat siirtyvät syvemmälle aikuistumaan.
[muokkaa] Käyttö
Merikrotti on herkullinen ruokakala, mikä on huomattu varsin myöhään, toisen maailmansodan jälkeen. Maku muistuttaa paljon hummeria. Ruumiin kokoon nähden valtavaa päätäkään ei enää heitetä pois vaan siitä keitetään maukasta kalalientä.[4]. Merikrotti on syvänmeren kala, jonka kantaa on vaikea arvioida. Siksi sen lukumäärä saattaa romahtaa yllättäen, eikä merikrotin käyttöä ravinnoksi siis suositella. Laji kuuluu muun muassa WWF:n kuluttajien kalaoppaassa punaisten lajien listalle.[5]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ ITIS
- ↑ VG-Nett (norjaksi)
- ↑ The Monkfish Lophius piscatorius – its Biology and Fishery in Shetland Waters.
- ↑ Alan Davidson: Seafood of Spain and Portugal, Santana books 2002
- ↑ WWF Suomen kalaopas
[muokkaa] Linkit
Lophius piscatorius (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.).(englanniksi)
