Matti Jantunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Jantunen
Henkilötiedot
Syntynyt25. huhtikuuta 1946 (ikä 78)
Kalajoki
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tampereen teknillinen korkeakoulu
Instituutti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tutkimusalue ympäristöterveys
Tunnetut työt Kasvihuoneilmiö, ilmastonmuutos ja Suomi. Helsinki: Teknillisten tieteiden akatemia, 1990. ISBN 951-666-302-8.

Matti Juhani Jantunen (s. 25. huhtikuuta 1946 Kalajoki[1]) on ympäristöterveyden tutkimusprofessori emeritus ja entinen osastonjohtaja Kansanterveyslaitoksessa. Hänen erikoisalaansa ovat altistustutkimus, riskit ja vaikutusarviointi.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jantunen syntyi Kalajoella vuonna 1946. Korkeakouluopintonsa Jantunen suoritti Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (nyk. Tampereen yliopisto), josta hän valmistui diplomi-insinööriksi 1972. Hän teki väitöskirjan ja väitteli tohtoriksi Chapel Hillissä sijaitsevassa Pohjois-Carolinan yliopistossa 1976[2].

Jantunen työskenteli suurimman osan työurastaan Kansanterveyslaitoksessa (nyk. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) vuosina 1984-2011 laboratorionjohtajana ja lopulta tutkimusprofessorina. Hänen työuransa oli kansainvälinen, ja hän työskenteli myös Euroopan komission yhteisessä tutkimuskeskuksessa JRC:ssä Italian Isprassa vuosina 1999-2001. Ennen Kansanterveyslaitokselle tuloaan hän työskenteli Kuopion korkeakoulussa (nyk. Itä-Suomen yliopisto) vuosina 1974-1975 ja 1978-1984 kehittämässä ympäristöhygienian koulutusta[2].

Jantusen keskeinen tutkimuskohde oli ihmisten altistuminen ympäristön erilaisille tekijöille erityisesti ulko- ja sisäilmassa. Hän mm. koordinoi vuosina 1989-1994 laajaa EU:n ilmansaaste-epidemiologista ohjelmaa ja sen jälkeen useita EU-rahoitteisia tutkimushankkeita. Tärkein näistä oli EXPOLIS, jossa seurattiin väestöstä satunnaisotannalla valittua ryhmää ihmisiä mukana kuljetettavien ilmansaastemittarien avulla seitsemässä Euroopan maassa[2][3][4].

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Jantunen käynnisti nopean mittauskampanjan, jossa suomalaisilta soilta kerättiin turvenäytteitä ja mitattiin onnettomuuslaskeuman leviämistä ja koostumusta. Jantunen osoitti ensimmäisenä, että Suomeen saapui kaksi eri laskeumaa, ensin kuumia hiukkasia sisältävä räjähdyspölylaskeuma, jossa oli vaikeasti haihtuvia isotooppeja kuten ceriumia, ja noin viikkoa myöhemmin haihtuvia isotooppeja kuten jodia ja kesiumia sisältävä voimalan grafiittitulipalon synnyttämä laskeuma[5]. Tulokset osoittivat, että Neuvostoliitto oli - alun vaikenemisen jälkeen - kuvaillut onnettomuuden kulun pääpiirteittäin oikein. Tämä oli merkittävää, koska lännessä epäiltiin Neuvostoliiton pimittävän olennaisia tietoja onnettomuudesta[6]. Tutkimuksen yhteydessä myös huomattiin, että Tšernobylin laskeuman radioaktiiviset isotoopit rikastuvat turpeenpolton tuhkaan, jota siihen aikaan käytettiin betonin valmistukseen. Tämä käytäntö lopetettiin, ja samalla estettiin ennakolta se, että Suomessa olisi rakennettu radioaiktiivisista materiaaleista. Tätä oivallusta Jantunen on pitänyt yhtenä merkittävimmistä saavutuksista urallaan.lähde?

Tutkija ja yhteiskunnallinen keskustelija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jantunen on koko uransa ajan ollut aktiivinen tieteen popularisoija ja yhteiskunnallinen keskustelija. Hän on toiminut mm. Uuden Suomen kolumnistina 1980-luvullalähde? ja kirjoittanut ensimmäisen kattavan ilmastonmuutosta ja ilmastopolitiikkaa koskevan suomenkielisen teoksen[7].

Koronaviruspandemian alettua Matti Jantunen alkoi blogissaan kirjoittaa aktiivisen taudin tukahduttamisen puolesta. Hän on analysoinut kirjoituksissaan pandemian leviämistä eri maissa ja leviämiseen vaikuttaneita syitä sekä eri torjuntatoimien tehokkuutta. Hän on myös kritisoinut entistä työnantajaansa Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta sekä sosiaali- ja terveysministeriötä liian lepsuista tavoitteista epidemian torjumisessa[8][9].

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jantunen on kirjoittanut yli sata tieteellistä artikkelia ja lukuisia raportteja ja lukuja oppikirjoihin.

  • Ilmansuojelua vaiko ilman suojelua: ilmahygienian oppi- ja käsikirja. Kuopio: Kustannuskiila, 1979. ISBN 951-657-041-0.
  • Kasvihuoneilmiö, ilmastonmuutos ja Suomi. Helsinki: Teknillisten tieteiden akatemia, 1990. ISBN 951-666-302-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena: Suomen professorit 1640-2007. Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b c ORCID: Matti Jantunen (0000-0002-7942-7669) orcid.org. Viitattu 25.4.2021. (englanniksi)
  3. Expolis-projekti: Expolis Opasnet.org. Viitattu 25.4.2021. (englanniksi)
  4. Christian Schweizer, Rufus David Edwards, Lucy Bayer-Oglesby, William James Gauderman, Vito Ilacqua, Matti Juhani Jantunen: Indoor time–microenvironment–activity patterns in seven regions of Europe. Journal of Exposure Science & Environmental Epidemiology, 2007-03, nro 2, s. 170–181. doi:10.1038/sj.jes.7500490. ISSN 1559-064X. Artikkelin verkkoversio. en
  5. Matti Jantunen, Auvo Reponen, Pentti Kauranen, Matti Vartiainen: Chernobyl Fallout in Southern and Central Finland. Health Physics, 1991-03-XX, nro 3, s. 427–434. doi:10.1097/00004032-199103000-00012. ISSN 0017-9078. Artikkelin verkkoversio. en-US
  6. Tshernobylistä Suomeen kulkeutunutta radioaktiivisuutta pystyttiin tutkimaan tarkasti THL-blogi. 26.4.2016. Viitattu 25.4.2021.
  7. Jantunen, Matti; Nevanlinna, Lasse: Kasvihuoneilmiö, ilmastonmuutos ja Suomi, s. 166. Helsinki: Teknillisten tieteiden akatemia, 1990. ISBN 951-666-302-8.
  8. "THL on johtamassa hallitusta hirvittävän pahasti harhaan, jos WHO:n arviot ovat oikeita" – emeritusprofessorin mukaan Suomen koronan riskinarvio on rajusti alakantissa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 25.4.2021.
  9. World According to Matti Jantunen World According to Matti Jantunen. Viitattu 25.4.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]