Emeritus
Wikipedia
Emeritus (täysinpalvellut[1]) -sanaa käytetään eläkkeelle jääneen miespuolisen professorin, piispan tai muun merkittävän ammattilaisen entisen virkanimikkeen yhteydessä. Naisten tapauksessa käytetään sanaa emerita.
Sana tulee 1700-luvun latinan sanasta emereri, joka tarkoittaa eron ansaitsemista palveluksella (e pois jostain ja merēre ansaita).
Joidenkin sääntöjen mukaan emeritus/emeritaa tulisi käyttää vain silloin, kun samalla mainitaan virka, josta henkilö on jäänyt eläkkeelle (eli esimerkiksi Helsingin yliopiston suomen kielen professori emeritus). Professorin arvonimi on toisaalta elinikäinen, sitä voi käyttää jokainen kerran sellaista virka-asemaa hallussaan pitänyt, ja sitä voidaan käyttää myös ilman emeritus/emerita -liitettä. Perinteisesti kaikista professoreista tulee emeritus/emeritaprofessoreita eläköityessä, mutta muiden ammattilaisten yhteydessä emeritukseksi tituleeraaminen vaatii yleensä poikkeuksellisia ansioita.
Emeritusta käytetään puhekielessä joskus myös kuvaamaan määrittelemätöntä iäkästä, arvostettua henkilöä.
[muokkaa] Käyttöesimerkkejä
- Arkkipiispa emeritus John Vikström
- Professori emeritus Matti Klinge
- Professori emerita Maijaliisa Rauste-von Wright
- Puhemies emeritus Paavo Lipponen
