Martta Kaukomaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Martta Elisabet Kaukomaa (o.s. Suominen; 25. lokakuuta 1895 Mynämäki[1] – 6. helmikuuta 1992 Raisio)[2] oli suomalainen uskonnollinen kirjailija, runoilija ja Vapaakirkon evankelista.[3][4]

Martta Kaukomaa o.s. Suominen syntyi Mynämäessä vuonna 1895[1] ja kasvoi suuressa sisarusparvessa.[5][6] Hänen isänsä oli nahkuri Kustaa Suominen ja äitinsä Vilhelmiina Wallenius.[7] Koti ja kasvuympäristö olivat kristillisiä. Isä piti pyhäkoulua[8] ja äiti lauloi hengellisiä lauluja.[9] Äiti ja isä olivat kotoisin rukoilevaisseudulta.[10]

Varhaisen hengellisen heräämisen[11], sitä vahvistavien kokemusten jälkeen ja rippikoulun käytyään Martta Kaukomaa alkoi kirjoitella lehtiin runoja ja suorasanaisia tekstejä.[12] Hän toimi myös isänsä sijaisena pyhäkoulunopettajana.[8] Kutsumuksensa raamatunopettajaksi hän löysi jo 16-vuotiaana Turun Betel-kirkossa vuonna 1912 saamassaan näyssä.[13][1]

Martta Kaukomaa solmi vuonna 1919 avioliiton Arvi Kaukomaan (1894-1969) kanssa.[14][15] Arvi Kaukomaa vihittiin papiksi 8.1.1919.[14] 1920-luvulla pariskunta vaikutti Vapaakirkossa opettaen Sandössä (Santala, myöhemmin Hankoniemen kristillinen opisto) pidetyillä raamattukursseilla[15] ja Martta Kaukomaan runoja julkaistiin myös Vapaakirkon lehdissä.[1]

1930-luvulla Kaukomaa toimi aktiivisesti NNKY:ssä ja oli muun muassa Savonlinnan NNKY:n puheenjohtajana.[16]

1940-luvun alussa evankelis-luterilaisessa kirkossa vaikuttanut Kaukomaa erosi kirkosta ja liittyi helluntaiyhteisöön.[17] 1940-luvun alusta 1950-luvun alkuun hengeltään ekumeeninen[3] Martta Kaukomaa toimi helluntaiherätyksen seurakunnissa.[18][15] Kaukomaan nauttimasta suosiosta huolimatta hänen toimintamahdollisuutensa kiertävänä julistajana ja kristillisenä kirjailijana helluntaiherätyksessä tyrehtyivät kuitenkin 1940-luvun lopulla, jonka jälkeen hän siirtyi Vapaakirkkoon.[17] Vuonna 1948 hän siirtyi opettamaan ja johtamaan vapaakirkollisen Naislähetysliiton leirejä Laina Vaismaan kutsusta ja järjesti naistyöntekijöiden kursseja, virkistyspäiviä ja leirejä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan.[19] Vuonna 1979 hänelle myönnettiin Suomen Vapaakirkon seurakuntatyöntekijän valtakirja.[20]

Perheenäidin, papinemännän ja seurakuntatyön ohella Martta Kaukomaa julkaisi läpimurtoteoksensa Lauluista ihanin (1942) lisäksi lähes kolmekymmentä teosta runoja ja hartauskirjallisuutta.[15][21] Runojen kirjoittaminen jatkui loppuun saakka[22] Vuonna 1975 ilmestyi teos Kihlajaislahja, jonka Martta Kaukomaa kirjoitti Vilho Rantasen pyynnöstä hengelliseksi testamentikseen.[23][24]

Niin alhaalla kukaan ei kulje, jonka kiteeläinen Iina Karttunen sävelsi[25] Martta Kaukomaan Keikyässä v. 1918 kirjoittamaan ja Suomen viikkolehdessä julkaistuun runoon[26][27], on edelleen suosittu hengellinen laulu. Sitä on viimeksi uudistanut Eija Harmanen SLEY:n laulukirjaan Siionin kanteleeseen.[28] Kirjassaan Kihjalaislahja Martta Kaukomaa jakaa tuon runon pohjana olleen syvästi henkilökohtaisen kokemuksensa.[29][30]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Armo ja rauha : runoja. Suomen luth. evank.-yhdistys, Helsinki 1926
  • Salaiset aavistukset : uskonnollisia runoja. Suomen luth. evank.-yhdistys, Helsinki 1927
  • Herran sana tuli minulle. WSOY 1934
  • Iankaikkinen valtakunta : näkemyksiä Danielin kirjasta. Ristin Voitto, Helsinki 1942
  • Lauluista ihanin : tutkielma Korkeasta veisusta. Ristin Voitto, Helsinki 1942, 2. painos Päivä, Hämeenlinna 1976
  • Ei väellä eikä voimalla : ajatuksia Sakarjan kirjasta. Hyvä Sanoma, Helsinki 1943
  • Elävän veden virrat : ajatuksia hengen täyteydestä. Kuva ja sana, Helsinki 1944, 1984
  • Jumalan voima : evankeliumia nuorisolle. Ristin voitto, Helsinki 1944
  • Kansat kaikkivaltiaan käsissä. Evankelioimisliike, Tampere 1944
  • Karitsan tie : halki ajan ja historian Ilmestyskirjan valossa. Hyvä sanoma, Helsinki 1945
  • Voittopalkintoa kohti : kirja monissa ahdistuksissa taisteleville Jumalan lapsille. Kuva ja sana, Helsinki 1945
  • Risti ensin sitten kruunu : ajatuksia Markuksen evankeliumin ääressä. Ristin voitto, Helsinki 1947
  • Hyvän omantunnon liitto. Ristin voitto, Helsinki 1948, 2. korj. ja lis. painos RV-kirjat, Vantaa 1981
  • Kihlajaislahja. Päivä, Hämeenlinna 1975
  • Uusi temppeli ynnä muita Hesekielin näkyjä. Päivä, Hämeenlinna 1977
  • Aamunkoitto korkeudesta. Ari-kustannus, Saarijärvi 1979
  • Olen ihminen. Ari-kustannus, Saarijärvi 1979
  • Olen matkalla : runoja. Päivä, Hämeenlinna 1983
  • Aamusta iltaan : valikoima vuosina 1912-1983 syntyneistä kirjoitelmista. RV-kirjat, Vantaa 1984
  • Aabraham : Jumalan kirkkauden ilmestymisestä Kaldean Uurissa Moorian uhriin ja Ihmisen pojan päivän näkemiseen asti. Pyhiinvaeltajat, Espoo 1986
  • Psalmi 119 : hetkiä erään vanhan testamentin nimettömän pyhän omaelämäkerran ääressä. Pyhiinvaeltajat, Heikinkylä 1986
  • Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Suomen yhteiskristillinen raamattukoulu, Kimola 1988

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Hämelin Eila ja Rautamäki Vappu: Tienraivaajat : vapaakirkon naiset ilosanoman viejinä Hämeenlinna Päivä 2001 s. 317
  2. ↑ Martta Elisabet Kaukomaa, hautakuva albumissa: Mynämäen hautausmaa (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 28.10.2023.
  3. ↑ a b Piispa Eero Huovisen saarna Tuomasmessussa 1.4.2018, Helsingin hiippakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Syntymävuosi Fennicasta.
  5. ↑ Kaukomaa s. 37
  6. ↑ Martta Kaukomaa: Kihlajaislahja. Hämeenlinna : Päivä 1975 s. 30
  7. ↑ Kaukomaa, Frans Arvi Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. 2017. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.4.2020.
  8. ↑ a b Kaukomaa s. 40
  9. ↑ Kaukomaa s. 30-31
  10. ↑ Kaukomaa s. 31
  11. ↑ Kaukomaa s. 32-33
  12. ↑ Kaukomaa s. 39-40
  13. ↑ Kaukomaa s. 72
  14. ↑ a b Suomen papisto
  15. ↑ a b c d Hämelin s. 318
  16. ↑ Savonlinnan NNKY:n vuosikokous eilen: Uudeksi puheenjohtajaksi rouva Martta Kaukomaa, Savonmaa, 1939, No 22, sivu 2, julkaistu 23.2.1939
  17. ↑ a b Pilvikki Lantela: [https://events.tuni.fi/uploads/2022/10/68acf45d-historiantutkimuksen-paivien-2022-abstraktivihko.pdf Evankelista Martta Kaukomaa ja naissukupuolen mahdollisuudet suomalaisten herätysliikkeiden kontekstissa – vastarintaa vai asettumista?] events.tuni.fi. Viitattu 31.10.2023.
  18. ↑ Eila Helander, Naiset eivät vaienneet: naisevankelistainstituutio Suomen helluntailiikkeessä, 1987, Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, Helsinki
  19. ↑ Hämelin s. 315 318-319, 350
  20. ↑ Hämelin s. 372
  21. ↑ Martta Kaukomaa tekijähaku Finna.fi. 27.4.2020. Viitattu 27.4.2020.
  22. ↑ Hämelin s. 319
  23. ↑ Kaukomaa s. 5-6, 141
  24. ↑ Armas Hepovirta: Kirjaesittely Martta Kaukomaan kirjasta Kihlajaislahja Kultaomena-sivusto. 2013. Arkistoitu 10.8.2020. Viitattu 27.4.2020.
  25. ↑ Iina Karttunen: Katkenneelta taipaleelta. Suomen Viikkolehti 1928, 05.04.1928, nro 14-15, s. 115. Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ Martta Kaukomaa: Maan alimpiin paikkoihin. Suomen Viikkolehti, 26.02.1925, nro 9, s. 68-69. Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Hämelin s. 89, 318
  28. ↑ Martta Kaukomaa: 202 Niin alhaalla kukaan ei kulje Siionin kannel - evankelinen laulukirja. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys SLEY. Viitattu 27.4.2020.
  29. ↑ Kaukomaa s. 67-68
  30. ↑ Hepovirta
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martta_Kaukomaa&oldid=22145106”