Mariuksen uudistukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gaius Marius

Mariuksen uudistuksilla tarkoitetaan Gaius Mariuksen uudistuksia antiikin Rooman armeijaorganisaatiossa. Saadakseen joukkoja tulevaan sotaretkeensä Jugurthaa vastaan vuonna 107 eaa. Marius teki päätöksen, ettei sotilailla enää tarvinnut olla lain määräämää omaisuutta. Näin legiooniin saatettiin ottaa Rooman köyhintä väestöä, jolla ei ollut merkittävää omaisuutta.

Ennen Mariuksen uudistuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman tasavallan armeija oli jo kauan ennen Mariusta omaksunut taktisiksi perusyksiköikseen niin sanotut manipulit (latinaksi manipulus, monikossa manipuli; karkea käännös suomeksi manipulukselle on 'kourallinen'). Manipuleihin siirtymisen katsottiin olevan tarpeellista, kun vuonna 390 eaa. gallialaiset murskasivat roomalaisen sotajoukon Allian taistelussa; roomalaisten musertavasta tappiosta seurasi katkera nöyryytys Rooman kaupungille. Brennuksen johtamat gallialaiset hyökkäsivät Roomaan ja ryöstelivät pitkään kaupunkia, jolloin epätoivoiset puolustajat joutuivat pakenemaan Capitoliumin kukkulalle. Lopulta roomalaiset onnistuivat neuvotteluin saamaan gallialaiset pois Roomasta, mutta he joutuivat maksamaan voittajille raskaat korvaukset: 1000 paunaa kullassa.

Manipulit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allian jälkeen roomalaisen legioonan järjestys uudistettiin täysin. Legioona muodostettiin nyt neljästä divisioonasta eli 4200 miehestä, joista 1200 oli kevyitä, haarniskattomia velites-miehiä, joiden tehtävänä oli lähinnä häiritä lähestyvää vihollista – ja peittää legioona näkyvistä – ja sitten perääntyä varsinaisen legioonan taakse taistelun alkaessa. Muun legioonan muodostivat:

1200 miehen vahvuiset Hastatit olivat legioonan eturivissä taistelun alkaessa. He olivat legioonan nuorimpia ja kokemattomimpia miehiä, ja koska tasavallan aikana sotilaat kustansivat itse varusteensa, olivat hastati-rivin varusteet yleensä velites-miesten toiseksi kehnoimpia heikkolaatuisempia.
1200 Principestä vastasi perusvarustukseltaan hastati-joukkoja, mutta he olivat jo vanhempia ja kokeneempia sotilaita kuin kokemattomat hastatit. Taistelumuodostelmassa he sijoittuivat taistelun alussa hastatin taakse.
600 Triariita olivat legioonan vanhimpia miehiä, joskin triarii-riviin saatettiin sijoittaa myös useiden lasten isiä. He varustautuivat muuten samoin kuin kaksi ensimmäistä taisteluriviä, mutta lisäksi he kantoivat raskasta työntökeihästä. Luonnollisestikin heidän varusteensa olivat parhaimmat koko legioonassa ja heidät olikin tarkoitettu lähinnä eliittisotilaiksi, viimeiseksi oljenkorreksi tai murskaavaksi iskuksi.
Equitesit olivat ratsuväkeä, mutta heitä oli legioonassa vain nimellinen määrä muihin divisiooniin verrattuna.

Manipulien taistelutapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manipulit otettiin käyttöön pitkälti siksi, että haluttiin muodostaa joustavampia sotavoimia kuin mitä falangiarmeijat olivat olleet. Yksi taistelun suurista ongelmista oli luonnollinen väsymys, vaikka sitä varmasti yritettiinkin piiskata pois sotilaista ruumiillisella rääkillä.

Legioonan divisioonat koostuivat manipuleista, joita oli 30 – velites-divisioonaa ei järjestetty manipuleiksi. Kummankin divisioonan kymmenen hastati- ja principes-rivistön manipulin vahvuus oli 120 miestä, kun taas triarii-manipuleilla se oli 60 miestä.

Ensikosketuksen lähitaistelussa ottivat hastatit. He heittivät pilum-keihäänsä ennen rynnäkköä ja syöksyivät silpomaan vihollisrivistöjä espanjalaisilla gladiuksillaan. Manipulijärjestelmässä oli mahdollista, että jos hastatit joutuisivat alakynteen, väsyisivät tai joutuisivat muuten perääntymään, principesit voisivat astua heidän sijaansa tuoreina teurastettavaksi; principesit voisivat puolestaan tukeutua triaareihin ja nämä puolestaan teoreettisesti jälleen hastati-miehiin. Roomalaiset kierrättivät näin sotilaitaan eturivissä, mikä oli mahdollista harjoitetulla muodostelmalla, ja näin he saivat pidettyiksi etulinjansa virkeänä teoriassa koko taistelun. Vaihto-operaatioille antoi suojaa suuri scutum-kilpi.

Mariuksen uudistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marius antoi kullekin legioonalle tunnuksekseen hopeisen (myöhemmin kullatun) kotkan (lat. aquila) aikaisempien viiden sotamerkin, kotkan, hevosen, härän, suden ja villikarjun tilalle.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti puunilaissodat kilpailevaa valtiota, Karthagoa vastaan venyttivät asevelvollisista koottujen Rooman sotavoimien sietokyvyn äärimmilleen. Roomalla oli selviä vaikeuksia pitää yllä sekä armeijaansa että pitää valloittamiaan alueita hallinnassaan – lisäksi Karthago oli sille ongelmaksi.

Tietynlaista uudistusta Rooman koneistossa yrittivät ajaa Gracchuksen veljekset, joista kummankin taru päättyi vanhoillisessa Roomassa verisesti.

Roomalaiset yrittivät haalia uutta miesvoimaa natisevaan sotakoneeseensa alentamalla alokkaiden omaisuusvaatimuksia: Tuolloin legioonaan sai liittyä ainoastaan, jos omisti maata. Kaikista parannuksista huolimatta perinteinen armeijamuoto alkoi käydä vanhanaikaiseksi.

Uudistuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mariuksen uudistuksia ei voi ajoittaa yhdelle tietylle päivämäärälle, vaan pikemminkin hänen kunniakseen luetut, merkittävät uudistukset oli pantu alulle jo ennen häntä, joskin Marius onnistui ajamaan ne lopulta valmiiksi. Mariuksen uudistusten aikaväliksi arvioidaan aikaa hänen ensimmäisestä konsulivuodestaan 107 eaa. mahdollisesti jopa vuoteen 100 eaa. asti, jolloin hänet valittiin kuudennen kerran virkaan.

Maauudistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen maauudistusta tai maareformia Rooman legiooniin värvättiin tarvittava määrä legioonalaisia maanomistajista. Tämä johti ajoittain miehistöpulaan, mikä oli Mariuksenkin ongelma hänen valmistautuessaan sotaretkelle Jugurthaa vastaan vuonna 107 eaa. Hän ratkaisi ongelman poistamalla rajoitteen ja kutsumalla plebeijejä legioonaansa. Käytännössä Marius uudisti Rooman legioonat palkallisiksi ammattiarmeijoiksi.

Mariuksen uudistus oli uskalias, sillä konservatiivisen senaatin uskottiin vaativan hänen päätään vadille. Todellisuudessa Marius saavutti pienviljelijöiden ja plebeijien suosion, sillä pienviljelijät olivat kiitollisia siitä, ettei heidän tarvinnut jättää tilojaan heitteille. Toisaalta köyhille plebeijeille koitti mahdollisuus taloudellisen tilanteensa kohentamiseen legioonassa, joka houkutti saaliilla ja palkalla varsinkin työttömiä kansalaisia.

Kohortit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen sekä merkittävin Mariuksen uudistuksista oli vanhan manipulijärjestelmän kehittäminen edelleen, joskin se oli maauudistuksen osa. Manipulijärjestelmän perusajatuksen hän säilytti, mutta koska miehet liittyivät nyt legiooniin palkkalaisina ja olivat näin saapuessaan legioonalle samanarvoisia valtion kustantaessa nyt sotilaiden varusteet, ei varallisuus- ja ikäluokkaan perustuva divisioonien jako enää ollut tarpeen.

Kohorttijärjestelmässä vanhan manipulijärjestelmän velites-divisioona hajotettiin ja se sekoitettiin muiden divisioonien kenturioihin. Näin yhden kenturian miesvahvuus kasvoi 60-henkisestä 80-henkiseksi.

Yhdessä kohortissa oli kuusi kenturiaa järjestettynä kolmeksi kahden kenturian yksiköksi. Legioona taas muodostui kymmenestä kohortista.

Kohortin miesvahvuus = 80*2*3 = 480
Legioonan miesvahvuus = 480*10 = 4800

Myöhemmin yhden kenturian miesvahvuus nostettiin nimenmukaiseen 100 mieheen, jolloin legioonan vahvuus kohosi kuuteen tuhanteen (6000).

Kohorttien etuna manipulaarilegioolle oli kohortin itsenäisyys: se kykeni käymään omaa pikkutaisteluaan ja mukautumaan tilanteisiin joustavammin kuin jäykempi manipuli. Silti itse taistelutyyli ei kohorteissa juuri muuttunut.

Aquila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas Mariuksen uudistuksista oli Juppiterin kotkan – Aquilan – asettaminen yhteiseksi symboliksi kaikille legioonille, minkä hän odotti kohentavan sotilaiden yhtenäisyydentunnetta, uskollisuutts ja moraalia. Aquilan kantaja, aquilifer, oli kenturiassaan arvossa seuraava heti varsinaisen sadanpäämiehen, kenturion eli kenturian komentajan jälkeen. Aquilan menettämistä pidettiin hyvin häpeällisenä ja sen menettänyt kantaja tuskin selvisi hengissä, mikäli oli yhä elossa.

Muita uudistuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pilum-heittokeihään kärkeen suunniteltiin hajoava puinen osa, jotta vihollinen ei kykenisi sinkoamaan sitä takaisin legioonalaisiin
  • "Mariuksen muuleilla" Marius poisti hitaan muuli- ja kärrykuormaston legioonastaan ja otti käyttöön nopeamman kuljetustavan, legioonalaiset. Jokaisen legioonalaisen oli omissa varusteissaan kuljetettava muita tarvikkeita, kuten telttaa, narua, lapiota, kuokkaa, muonaa ja jopa yhtä leirien paaluaidoituksessa käytettävää paalua.

Mariuksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mariuksen legioonauudistus loi pohjan Rooman tasavallan rippeitä raastaville sisällissodille, sillä legioonat eivät enää olleet suoraan lojaaleja Roomalle eivätkä senaatille vaan pikemminkin kenraaleilleen, jotka maksoivat legiooniensa palkat itse. Tasavallan kukistuttua Augustuksen aikana tilanne tasoittui sikäli, että kenraalien oli vaikeata, jopa mahdotonta puhua legioonalaisiaan vallankumouksiin, sillä legioonille teroitettiin äärimmäistä lojaaliutta keisarille.

Mariuksen uudistukset kirjallisuudessa ja viihteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus (kaunokirjallisuus)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Conn Igguldenin kirjoittamassa Keisari-romaanisarjassa kuvataan taiteilijan vapauksin poliittisesti ja sotilaallisesti epävakaata aikaa Mariuksen uudistuksissa kaunokirjallisuuden keinoin.

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rome: Total War -pelissä Mariuksen uudistukset, englanniksi The Marian Reforms, mahdollistavat tehokkaampien legioonalaisten kouluttamisen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]