Marianne Alopaeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marianne Alopaeus
Syntynyt 9. lokakuuta 1918 (ikä 96)
Kansallisuus Suomi
Äidinkieli ruotsi
Ensiteokset Lähtö (Uppbrott, 1945)
Puoliso Karl-Gustaf Alopaeus
Tunnustukset

Alf Henrikson -palkinto: 1988
Kaarlen palkinto: 1973
Kiitos kirjasta -mitali: 1967
Längmanin palkinto: 1960
Svenska Dagbladetin kirjallisuuspalkinto: 1945

Valtion kirjallisuuspalkinto: 1966
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Marianne Alopaeus (o.s. Rosenbröijer,[1] s. 9. lokakuuta 1918 Tammisaari) on suomenruotsalainen kirjailija, joka muutti Ruotsiin 1973. Hänen esikoisromaaninsa oli "Lähtö" (Uppbrott, 1945), joka käsitteli naisen itsenäisyyttä.[2] Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1965 ilmestynyt "Pimeyden ydin" (Mörkrets kärna), jossa on voimakkaita vaikutteita Simone de Beauvoirin eksistentialistisesta tyylistä. Ruotsalaisuutta ja Ruotsin valtiota ruotinut "Ruotsin pauloissa" (Drabbad av Sverige) puhuttaa Ruotsissa vielä nykyäänkin.

Alopaeus on saanut useita merkittäviä palkintoja sekä Suomessa että Ruotsissa.[3]

Alopaeuksen puoliso on vuodesta 1940 Karl-Gustaf Alopaeus Alopaeus-suvusta.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1945 – Lähtö (Uppbrott)
  • 1950 – Eikä uni pääty (Dröm utan slut)
  • 1953 – Utanför
  • 1959 – Jäähyväiset elokuussa (Avsked i Augusti)
  • 1965 – Pimeyden ydin (Mörkrets kärna)
  • 1971 – Rajankäyntiä (Betraktelser kring en gräns), esseekokoelma
  • 1983 – Ruotsin pauloissa (Drabbad av Sverige), esseekokoelma

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Finlands ridderskaps och adels kalender 1956, sivu 359
  2. Alopaeus, Marianne Nordic Women's Literature. Viitattu 31.5.2013.
  3. Alopaeus Marianne Kirjasampo. Viitattu 31.5.2013.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.