Maria Vaara

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maria Vaara (29. joulukuuta 1931, Kuhmo – 23. kesäkuuta 1992, Oulu) oli suomalainen kirjailija. Vaara julkaisi teoksensa vuosina 1973–1982 kirjoittaen romaaneja, runoja, kuunnelmia ja nuorten saturomaanin. Vaara sai Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon 1976. Hänen kirjansa käsittelivät omakohtaisesti koettua suhdetta skitsofreniaan.[1]

Maria Vaara kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Käpylän yhteiskoulusta 1953. Vaara toimi kirjastonhoitajana ja opettajana Kainuussa 1953–1970. Oulussa hän asui vuodesta 1977 lähtien.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Runoja

  • Kissanmintun iltatee (Pohjoinen, 1973)
  • Miten herätessä pitää puhua (Gummerus, 1977)
  • Katson käsiäni (Gummerus, 1979)

[muokkaa] Proosaa

  • Likaiset legendat (Gummerus, 1974)
  • Kuuntele Johannes (Gummerus, 1975)
  • Toinen hengitys (Gummerus, 1976)
  • Annansilmät (Gummerus, 1977)
  • Haluan löytää (Gummerus, 1978)
  • Vihreä matka (Gummerus, 1979)
  • Myrkkyseitikki (Gummerus, 1980)
  • Tulilintu (Gummerus, 1982)

[muokkaa] Palkinnot

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ http://yle.fi/akuutti/arkisto2007/131107_c.htm

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Suomen kirjailijat 1945-1980 (SKS)
  • Sain roolin johon en mahdu (SKS, 1989)

[muokkaa] Aiheesta muualla


Tämä kirjailijasta kertova artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_Vaara
Henkilökohtaiset työkalut