Macbeth (ooppera)
Macbeth | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Alkuperäinen nimi | Macbeth | ||||||
Määritelmä | Melodramma in quattro parti | ||||||
Säveltäjä | Giuseppe Verdi | ||||||
Libretto | Francesco Maria Piave | ||||||
Pohjautuu | William Shakespearen tragediaan Macbeth | ||||||
Tyylilaji | opera seria | ||||||
Kieli | italia | ||||||
Kantaesitys |
14. maaliskuuta 1847 Teatro della Pergola, Firenze |
||||||
Aikajana Verdin oopperoista | |||||||
|
Macbeth on Giuseppe Verdin vuosina 1846–1847 säveltämä nelinäytöksinen ooppera. Pääasiassa Francesco Maria Piaven kirjoittama italiankielinen libretto pohjautuu William Shakespearen samannimiseen näytelmään. Librettoon teki lisäyksiä myös Andrea Maffei.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Macbeth on ensimmäinen Verdin Shakespearen teoksiin perustuvista oopperoista (muita ovat Otello ja Falstaff). Syyskuussa 1846 Verdi hankki itselleen Macbethista tiivistelmän ja lähetti sen Piavelle. Libretto valmistui tammikuussa 1847, mutta Verdi ei ollut siihen tyytyväinen, ja Verdin ja Piaven välit kiristyivät. Seuraava ooppera, jonka Piave kirjoitti Verdille, oli La Traviata kuusi vuotta myöhemmin. Macbethin ensiesitys pidettiin Teatro della Pergolassa, Firenzessä 14. maaliskuuta 1847.
Verdi kuvasi Macbethissä kansan perinteisessä risorgimento-hengessä, mutta oopperassa on muita uusia piirteitä: siitä puuttui perinteinen rakkausteema ja tenori ensirakastajana. Hallusinaatiokohtaus juhlissa, tulevien kuninkaiden rivistö sekä unissakävelykohtaus olivat uutta ja sensaatiomaista italialaisessa oopperassa.
Verdi harjoitutti Macbethin ja Ladyn I näytöksen duettoa ”Fatal mia donna!” monia kertoja ennen kuin oli tyytyväinen – legendan mukaan jopa yli 150 kertaa. Ensi-ilta oli menestys: Verdi kutsuttiin esiin noin 25 kertaa, ja esityksen jälkeen hänet saatettiin asuntoonsa hurraa-huutojen kera.
Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Verdiä pyydettiin uudistamaan ooppera Pariisin Théâtre Lyriqueen suunniteltua esitystä varten. Uuden version ensiesitys oli 21. huhtikuuta 1865. Nykyään uudempaa versiota esitetään useammin kuin vanhaa.
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1847 alkuperäisversiossa olivat jo unissakävelykohtaus Una macchia è qui tuttora, Macbethin I näytöksen tikaripuhe Mi si affaccia un pugnal sekä Ladyn ja Macbethin I näytöksen suuri duetto Fatal mia donna (Duetto on merkitty laulettavaksi sotto voce, e cupa (puoliääneen ja vaimeasti).
Pariisin versioon sävellettiin noitien baletti Grand Opéran vaatimusten mukaan. Verdi myös poisti Ladyn cabalettan Trionfai, sicuri alfine ja laittoi tilalle La luce langue -aarian. Macbethilta myös poistettiin III näytöksen lopusta Vada in fiamme ja se korvattiin duetolla Ora di morte e di vendetta Ladyn kanssa. Suurin muutos tuli koko oopperan loppuun. Alkuperäisversiossa oli rutiininomainen taistelualkusoitto, Macbethin ja Macduffin lyhyt keskustelu ja Macbethin kuolinsoolo Mal per me chi m'affidai. Pariisin versiossa Verdi kuvasi taistelun fugatossa samanaikaisesti, kun Macbeth kuolee näyttämön ulkopuolella, ja sen jälkeen ooppera päättyy kuoron ja orkesterin triumfiin.[1]
Tunnetut aariat ja duetot ja kuoro
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Nel dì della vittoria... Vieni t'affretta" – Lady Macbeth, I näytös
- "Fatal mia donna!" – Macbeth ja Lady Macbeth, I näytös
- "La luce langue" – Lady Macbeth, II näytös
- "Come dal ciel precipita" – Banco, II näytös
- "Si colmi il calice" – Lady Macbeth, II näytös
- "Ora di morte e di vendetta" – Macbeth ja Lady Macbeth, III näytös
- "Patria oppressa!" – Pakolaisten kuoro, IV näytös
- "O figli, o figli miei!" – Macduff, IV näytös
- "Una macchia è qui tuttora" – Lady Macbeth, IV näytös
- "Pietà, rispetto, amore" – Macbeth, IV näytös
Hahmot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääroolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sivuroolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Banquo, Duncanin kenraali – basso
- Macduff, skottilainen ylimys, Fifen taani – tenori
- Duncan, Skotlannin kuningas – mykkä rooli
- Malcolm, Duncanin poika – tenori
- Lady Macbethin kamaripalvelija – mezzosopraano
- Fleanzio, Banquon poika – mykkä rooli
- Tohtori – basso
- Macbethin palvelija – baritoni
- Sicario, salamurhaaja – basso
- Araldo, salamurhaaja – basso
- 3 näkyä – baritoni, sopraano, sopraano
- Hecate, yön jumalatar – mykkä rooli
Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aika: 1040 ja sen jälkeen
- Paikka: Skotlanti
- Kesto: I näytös 50 min, II näytös 30 min, III näytös 35 min ja IV näytös 40 min. Yhteensä n 2 t 45 min.
Lyhyt juoniseloste
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I Näytös
1. kohtaus
Voitokkaan taistelun jälkeen noidat tervehtivät Macbethia Glamisin Taanina, Cawdorin Taanina ja Skotlannin kuninkaana. Bancosta he ennustavat kuninkaitten isää. Kuningas Duncanin sanansaattaja saapuu ilmoittamaan Macbethille myönnetystä Cawdorin Taanin arvonimestä. Macbeth ja Banco miettivät ennustusten tarkoitusta Due vaticini compiuti or sono (Kaksi ennustusta on jo toteutunut).
2. kohtaus
Lady Macbeth on saanut mieheltään kirjeen Nel dì della vittoria (Tämän voiton) ja ymmärtää, että Macbethin olisi murhattava Duncan Vain siten noitien kolmas ennustus toteutuisi. Lady toivoo, ettei hänen miehensä olisi asian esteenä Vieni t'affretta (Kiiruhda tänne). Palvelija ilmoittaa kuningas Duncanin tulevasta vierailusta. Lady Macbethin hetki on koittanut ja miehensä saavuttua Lady ehdottaa murhaa. Macbeth suostuu vastahakoisesti. Kuningas Duncan saapuu ja johdatetaan makuuhuoneeseen.
Keskiyöllä Macbeth on yksin omatunnon tuskissaan ja kuvittelee tikarin leijuvan ilmassa. Murhattuaan kuninkaan Macbeth katuu Ladylle tekoaan Fatal mia donna! (Kohtalokas vaimoni). Macbethin kädet ovat yltä päältä veressä ja hän hädin tuskin pystyy mutisemaan ”amen” kuullessaan viereisestä huoneesta palvelijoitten rukouksen. Lady Macbeth ottaa verisen tikarin ja vie sen Duncanin huoneeseen nukutetun vartijan käteen.
Banco ja Macduff ovat tulleet tapaamaan kuningasta. He löytävän Duncanin murhattuna ja henkivartijoita syytetään.
II Näytös
1. kohtaus
Macbeth ja Lady keskustelevat vallan varmistamisesta. He päätyvät tapattamaan Bancon ja hänen poikansa Fleanzion. Jäätyään yksin Lady Macbeth on täynnä kunnianhimoa La luce langue' (Valo häipyy).
2. kohtaus
Salamurhaajat odottavat ja Banco on huomannut omituisia enteitä ja kommentoi niitä pojalleen Come dal ciel precipita (Kuinka pimeys laskeutuu). Salamurhaajat iskevät. Banco kuolee mutta Fleanzio onnistuu pakenemaan.
3. kohtaus
Linnassa Macbeth ja Lady vastaanottavat vieraita. Lady Macbeth laulaa juomalaulun (brindisin) Si colmi il calice (Täyttäkää kupit). Macbeth saa tiedon Bancon kuolemasta ja Fleanzion paosta. Seurueelle Macbeth pahoittelee suureen ääneen Bancon poisjääntiä juhlista. Äkkiä Macbeth näkee kuolleen Bancon istuvan omalla paikallaan. Lady rauhoittaa miestään ja laulaa toisen säkeistön brindisistä. Macbeth näkee aaveen uudelleen ja on romahduksen partaalla. Vieraat poistuvat vakuuttuneina Macbethin syyllisyydestä ja Macbeth jää yksin synkkien ajatustensa kanssa.
III Näytös
1. kohtaus
Hecate johtaa noitia luolassa. Macbeth tulee sisään kuuntelemaan kohtalonsa. Hänelle näytetään kolme näkyä ja kerrotaan kolme varoitusta. Macbethin tulee varoa Macduffia, Macbethia ei voita kukaan naisesta syntynyt ja Macbeth kukistuu vasta kun Birnamin metsä marssii häntä kohti. Näkyjen jälkeen Macbeth tiedustelee tuleeko Bancon suku hallitsemaan. Hänelle näytetään kahdeksan kuningasta peräjälkeen ja viimeisenä ilmestyy Banco peili kädessään.
Lady Macbeth saapuu etsimään miestään. Macbethin kertomuksen jälkeen pariskunta päättää selvittää välinsä Macduffin ja Fleanzion kanssa Ora di morte e di vendetta (Koston ja kuoleman hetki)
IV näytös
1. kohtaus
Skotlantilaiset pakolaiset Englannin puolella rajaa surevat kohtaloaan Patria oppressa (Sorrettu isänmaa). Macduff suree oman perheensä kuolemaa O figli, o figli miei! (Lapseni, lapseni!). Malcolmilla on apunaan englantilaisia sotilaita ja hän käskee heidän naamioitua puiden oksilla ennen kuin he lähtevät rajan yli vapauttamaan Skotlantia.
2. kohtaus
Syyllisyys painaa Ladya ja hän kävelee unissaan linnassa Una macchia è qui tuttora (Täälläkin on läiskä). Kamaripalvelija ja tohtori katselevat kauhistuneina.
3. kohtaus
Malcolm marssii Macbethia vastaan. Macbeth luottaa noitien ennustukseen vaikkakaan kunnioitusta ja rakkautta hän ei ole koskaan saanut. Pietà, rispetto, amore (Armoa, kunnioitusta, rakkautta). Macbethille kerrotaan Ladyn kuolleen ja Birnamin metsän marssivan häntä vastaan.
4. kohtaus
Macbeth luottaa noitien ennustukseen eikä usko kuolevansa. Kaksintaistelussa Macduff sanoo olevansa leikattu äitinsä kohdusta ja iskee Macbethin kuoliaaksi. Malcolmista tulee uusi hallitsija. Ooppera päättyy Malcolmin, Macduffin ja kuoron kiitokseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Julian Budden: "Verdi", s. 191.