Maakeskinen maailmankuva
Wikipedia
Maakeskinen maailmankuva eli geosentrinen maailmankuva tai ptolemaioslainen maailmankuva tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan Maa on maailmankaikeuden keskipisteessä liikkumatta ja planeetat, tähdet, Aurinko ja Kuu kiertävät sitä. Maailmankuva oli vallalla läntisessä kristikunnassa ennen kopernikaanista vallankumousta, kunnes sen syrjäytti aurinkokeskinen maailmankuva. Nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeudella ei ole lainkaan tiettyä keskipistettä.
Maakeskinen maailmankuva syntyi todennäköisesti siitä harhavaikutelmasta, että maan kiertäessä akselinsa ympäri muut taivaankappaleet kiertävät säännöllisesti taivaankannen poikki maan näyttäessä pysyvän täysin paikoillaan. Planeettojen havaittiin kuitenkin pian tekevän mutkia näennäisellä radallaan, minkä selittämiseen Apollonios Pergalainen kehitti noin 230 eaa. episyklin, pienen ympyräradan, jota planeetta kiersi samaan aikaan maapalloa kiertäessään ja jonka keskipisteenä oli deferentti eli maakeskinen kiertorata. Klaudios Ptolemaios kehitti antiikin episykleihin perustuvan planeettojen liikettä kuvaavan mallin huippuunsa kirjassaan Almagest. Episykli säilyi käytössä aina Johannes Keplerin uudistuksiin saakka.
